perjantai 25. joulukuuta 2009

Äiti toi joulun

Äitiseni, kun luet tätä, tiedän, että pääsit turvallisesti kotiin. :)

Äidit on parhaita. Tai ei ehkä pidä yleistää. Mun äiti on ainakin ihan paras. Harvoja ihmisiä elämässä kunnioitan, arvostan ja rakastan niin paljon kuin äitiäni. Suhteeni äitiin on aivan ainutlaatuinen. Niin kai äidin ja lapsen suhde usein onkin. Voin vain toivoa, että osaisin joskus olla samanlainen äiti omille lapsilleni, mikäli sellaisia minulle suodaan. Silloin tietäisin, ettei tarvitsisi murehtia turhaan pikkuisteni selviytymisestä elämässä.

Loistavaa äiti, sä toit joulun niin sydämeen kuin konkreettisesti tänne susirajalle. Äiti on kaiken mahdollisen keskus, ydin, energia ja liikkeelle paneva voima.

Kiitos myös muille nassukoille perhepiirissä. En muista, milloin olen nauranut viimeksi näin hartaasti, pitkään ja aidosti. Seuraavan kerran sit taas ens jouluna. ;)

<3

1 kommentti:

Musti Mustinen kirjoitti...

Tyttäreni, kun luet tätä on aikaa kulunut jo aika pitkään sinun kirjoituksestasi, mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä vastata. Eihän?
Maman tietäen varmaan arvasit että tekstiä lukiessani silmäni sumentuivat heti ensi lauseen kohdalla ja luettuani eteenpäin, suuret kyyneleet valuivat valtoimenaan pitkin poskiani. Kuinka kauniisti olitkaan minusta/meistä kirjoittanut.
Minulle elämässä tärkeintä on rakkaat lapseni ja mieheni, mikään muu maailmassa ei mene heidän ohitseen.
Ei työ, ei harrastukset, ei mikään maallinen mammona. Sillä vaikka omistaisi kaikki maailman rahat, mutta sydämestä puuttuisi onni, ei niillä olisi mitään merkitystä. Ja onni on sitä, että saan mahdollisimman paljon viettää aikaa lasteni kanssa, olla tukena ja turvana, osoittaa heille lämpöä ja rakkautta.
Tunnen lämpimän tunteen sisimmässäni kun kirjoitat minusta niin kauniisti oma tyttäreni, tunnen onnistuneeni yhdessä elämän vaikeimmista tehtävistä-kasvatuksessa.
Ja sitten joskus jos minulle niitä pieniä mommuloita suodaan, tiedät et haluan kuulua heidänkin elämäänsä, jelpata ja hellytellä, mutta antaa myös sopivasti perheelle tärkeää aikaa olla keskenään.
Tuo sinun viimeinen lauseesi, "en muista, milloin olen nauranut viimeksi näin hartaasti, pitkään ja aidosti," sai minut sanomattoman onnelliseksi.
Niitä onnen ja ilon tunteita kun ei ole paljon mahtunut näihin kahteen vuoteen, jotka olet viettänyt sairaana, lähes vankina kotiisi neljän seinän sisään.
Toivon niin hartaasti uuden vuoden 2010 tuovan elämääsi terveyttä, rakkautta, lämpöä, iloa, onnea ja että läheisesi taas voisivat useammin kuulla kauan kadoksissa olleen helkkyvän naurusi. :))