Ihan heti en voi sännätä kuvauksiin, koska yläniska ei yksinkertaisesti toimi kuten ennen. Pää ei pyöri, eikä eteen/taaksetaivutus ole vielä mahdollinen ilman huimausta. Ja tosiaan, nuo staattiset asennot kaula pitkällä, katse taivaalle, katse maahan, katse vinossa ja kierrossa toiseen ihmiseen, kasvot valoon, kasvot salamaan, korkkarit ja hyppy, kumartelu ja kierto, trampoliinihyppy + lenkkareihin katsominen jne. ei vain ole mahdollisia enää/vielä. Mutta saahan sitä silti fiilistellä ja miettiä, että voi kumpa vielä joskus pystyis tekeen kuvauksia, ompelemaan ja soittamaan pianoa niin, että katsoo käsiinsä. Nyt täytyy vetää kaikki näppituntumalla, mikä sekin onnistuu, muttei ole kivaa. Kun soittaessaan näkee myös koskettimet, tulee jotenkin parempi draivi. Vaikea selittää...
Kaikkihan nämä on jo nähnyt, joten pistetääs ilmoille uudestaab niskakuvien parhaimmistoa! Ei niitä aikoja, kun oli vielä nuori ja terve! Nyt on vain "ja". ;)
Kuvat:
Copyright by Taistelijat. Elikkäs ei saa pölliä tai käyttää muualla.
Tekstit
6 kommenttia:
Ajatteles asiaa tällä tavoin, aiemmin saavutit jo kaiken ulkoisen kauneuden, mitä ihminen voi saada ja nyt on aika muuttua ja keskittyä sisäiseen kauneuteen.
Kiitoksia muuten innoituksesta, olipas vaikea aihe tämän kertaiselle blogikirjoitukselleni
Höpön löpö. Mallin työt on ollut mun ammatti, ei mikään kauneusnäyte. Niitä on tehty rahan takia. Kauneus ei ole itseisarvo, vaan väline ansaita elantonsa. Työkyvyttömyys mua harmittaa, ei se, ettei voi tehdä juuri kuvauksia. Mä olen aina ollut ensisijaisesti sisältä kaunis ja ulkoiset puitteet nyt on mitä on, ja ne on aikoinaan valjastettu vahingossa itsensä elättämiseen. Eli sinänsä mitään muuttumisleikkejä mun ei tartte onneksi harrastaa.
Eipäs kestä. Täytyykin käydä lukemassa. :)
Mä muuten mietin pitkään, kirjoitanko tota entryä ollenkaan, koska lähtökohta kuvauksia kohtaan on juuri se, että malli saa jotain sairasta kiksiä siitä, että on kaunis. Todellisuus on sitten se, että malli on vaateripustin, joka tienaa rahaa sillä, että diggaa kantaa niitä vaatteita, kuten pyydetty. Jos kauneudella haluaa jotenkin esitellä itseään, sitten voi rampata noissa turhanpäiväisissä karjanäyttelyissä ja kaiken maailman Miss Säärikarva ja Miss En ole oikeasti kukaan skaboissa. Siinä on se ammattimallin ja kauneuttaan palvovan immeisen suurin ero: toinen tekee rahaa ulkonäöllä ja toinen saa siitä jotain, että muut arvottaa hänet kauniiksi. :)
Hyvin suoriuduit kirjoituksestasi! Erittäin erinomaisesti. Kommentoisin sun blogiin, mutta kun se ei toimi, ni olkoot täällä. :) :)
Ps. Eikä se mitään "varastamista" oo, että innoittuu toisen bloggarin teemoista. Pistä linkki hyperlinkiksi, niin ei tartte kärsimättömien lukijoiden alkaa kopioida ja liittää osoitetta selaimen kulmaan... :)
pandora, miks sä aina tyrkytät tota henkisen kasvun juttuu tänne? eiks voi uskoo, et joku voi olla sekä viksu että kaunis samas paketis ja lisäks myös jo henkisest huipulla? kaikk mun tuntemat mallitsybyt on tosi taviksii ja nöyrii.
tahdonvoimaa, oot ni oikees, ku sanot ettei malkii ja missii voi verrata. mut suurin osa on näit säälittävii wannabe- tyyppei. Sad!!!! piä mielipitees, ne o viksui. XD
T. sama ano
Moi ano!
Enköhän mä aikuisena ihmisenä pysty valitsemaan oman näkemykseni ja suhtautumistapani ja ei se mua haittaa, jos joku toinen näkee asiat eri tavalla. Kun tuntuu siltä, ettei tän kuvausjutun kanssa tartte sen suuremmin omaa suhtautumistaan muuttaa, niin mitäpä sitä suotta enempiä ruotimaan. Jollain toisella voisi olla toinen tilanne ja Pandoran ehdotus saattaista kuulostaa erittäinkin ajankohtaiselta tuolloin.
Tää mallintyö ylipäänsä on sellainen aihe, et siihen on vaikea suhtautua samalla tavalla ku mä, jollei itse elä/ole elänyt siinä maailmassa. Asiat ei aina ole sitä, miltä ne vaikuttaa ja mallimaailmassa sen huomaa erityisen selvästi. Jees, ei tästä enempää. Muksaa päivää. Itse ajattelin alkaa nukkua nyt. Ajatukset piti hereillä, mut oli erinomaiset ajatukset. :)
Lähetä kommentti