Huojentavaa

Jollain tavalla tosi huojentavaa, että oireet keskittyy enää kakkostasolle. Korvat soi, poikittaiskalvoa snadisti kinnaa ja kaula on väsynyt, siis lihakset, mutta muuten ois hyvä olla. Välillä vähän tipputtaa, ku kakkosen kalvo painuu kasaan, mutta ei ollenkaan häiritsevästi. Jos tää tällaisenä pysyis, tän kans vois elääkin mutta hyvin rauhallisesti. Tosin en ajatellut lopettaa yrittämistä vieläkin parempaan kuosiin. Fysiatrin ennustehan oli se n. 24 kuukautta ja 95-prossanen toimintakunto. Siihen pyritään... Neljä kuukautta ois aikaa vielä pariin vuoteen. Siis siitä ku kuntoutus aloitettiin. Mut loppua kohti homma todella nopeutuu. Toukokuussa 09 nousin kuitenkin ekan kerran pystyyn, siis kävelemään muutakin kuin meneen altaalle, että siihen nähden menee ihan mukavasti. Siitä ei ole aikaa tosiaankaan kuin vajaa vuosi. Tässä vaan sairaalla aina perspektiivi hämärtyy kun on niin kauan vaan ollut. Täytyis aina muistaa, että 2-3 vuotta on jopa lyhyt aika hermovammojen paranemiseen.

Ja pääasia, että välillä on normaali olo, joskin nyt tosi tunkkanen. Hermosto on väsynyt siis Tällä hetkellä sattuu äässiin, koska oon ollut ihan liikaa koneella ja puhelimella. Mut minkäs teet? Ku kerran menee FB-chattiin ei sieltä pääse pois. Mutta nyt, heipat ettei käy vanhanaikaisesti. Kaula on nyt jo niin väsy, ettei pää liiku mihinkään kakkostasolta. Adjö. ;)