Mammari pohjanmaalta (Fedja)

Jassoo vai mie olen mammari. Ollaan sitten. Mukava olla mammari. Ei tarvi uskaltaa mitään. Saa jättää tekemättä kaiken, joka vaatii rohkeutta. Kuhan olla öllöttää ja vastaa aina, etten uskalla, kun pitäisi tehdä jotain, esim. mennä lääkäriin. Se on minulle yksi melkoisen pelottava asia. Lisää löytyy kasapäin pikkuisia pelottavia asioita. Esim. Soittaminen vammaispalveluun tai jonnekin muualle ja vaatia omia oikeuksiaan, joita ei kunnolla edes itse hahmota ja viranomainen ei ennen kuin sille tekee asian selväksi. Tai soittaa perään asioista, joista on jo kerran soittanut, joista on aiottu huolehtia, mutta mitään ei moneen viikkoon tapahdu. Inanaa tätä mammariutta :>.

Keikkuu tuo ajatus aina välillä tuolla, että ihan hirveä, jos mun loppuelämä on tällaista. Miten kestän? Ei ihan mitään järkeä elää tällaisessa vankilassa ja jatkuva-aikaisessa kidutuksessa. Ajatus on sen verran iso, että käy päässä vain osittain hetkittäin. Mulle tuo Tahdonvoiman tapa ei ole tällä hetkellä ainakaan vaihtoehto. En halua itseltäni henkeä ottaa. Siinä mielessä olen mammari, etten edes pystyisi. Toisaalta en pystyisi, koska en kertakaikkiaan haluakaan. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus tuo ajatus jysähtää niin täysillä päälle, ettei enää mitään väliä.