keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Niin tuttua (Tahdonvoimaa)

Kaikki, Fedja kirjoitit. Mulla hakkaa ainakin sydän ihan hulluna, kun meen maaten. Korvissa ei suhise mutta sydämen lyönnit kuuluu.

Samoin paine on siellä jossain nenän takana/alla kielalaessa. Se on kuulemma takaraivo-kitaluu -yhdistelmä, joka on kallon tärkein rakenneyhdistelmä ja muodostaa CST-otteiden perustan. Siellä on kuulemma joku rusto, joka yhdistää ne luut toisiinsa ja jostain sieltä se nenä/nielupaine tulee. Mutta sinne kai tosi vaikea päästä käsiksi, pitää vaan yrittää mobilisoida muita siihen kiinnittyviä rakenteita. Kuulemma se rusto painuu ihan vituilleen, kun niskan asento kyrvähtää.

Täällä ei kanssa nukuta. Siis nukuttais, muttei pysty nukkuun. Joku poraa reikää kitalaesta läpi päälaen ja iskee hirveen paineen nenän taakse, hampaisiin ja takaraivoon. Nenä onkin jäinen. Ohimoa särkee edelleen. Sattuu niin paljon, että jos nyt ois ase, ampuisin aivot pellolle. Luulin, ettei näin paljon voi sattua, mutta olin väärässä. Kasvojakin kirvelee. Siis ihoa. Kitkutellen vielä huominen menee, mutta en oikeasti tiedä, millä ihmeellä mä selviän fyssarille torstaina. Tuntuu, että vessakin on liian kaukana, eikä me missään linnassa asuta. Joku päivä pää varmaan räjähtää. Se ois helpotus. Ü

Ei kommentteja: