Just

Just ku pääsin hehkuttamasta siskolle ja foorumilla, et niska on ollut parempana, niin niks naks ja näin siinä sit taas kävi. Liian kauan puhelin kädessä ja heti tinttas tonne korvien kohdalle jumituksen ja oikee puoli alkaa kääntää itteensä entistä hanakammin. Voi saatana. Se oliki jo niin kiva tunne, kun sai viikon nauttia siitä, ettei koko koko ajan ahdistanu, nyt sit ahdistaa senkin eestä. Ja taas alkoi countdown. Jokainen hetki ylhäällä vie oloa pahempaan. Se ei vaan jaksa, niin se ei jaksa. Oikea puoli kaularankaa siis. Rikki, poikki, pinossa. Sen siitä saa, kun kaatui pää oikealle kenossa. Paskana on pehmytkudos, vaikkei mitään magneetissa näy. Mut niinhä se on, et suurin osa vammoista ei näykään koskaan missään. Paitsi siinä, ettei voi tehdä mitään.

Tänään vedän surun kunniaks Pancho Villan juustoburgerin. Eipä täs ihan liikaa oo tullu herkuteltua. Muksaa viikonloppua!