Koskaan ei voi tietää, millainen seuraava aamu on, mutta sen voi arvata aina, että hyvä se ei ole. Pitemmittä riimeittä arvannette, että taas ollaan rautakanki perseessä ja kävellä jaksaa sen kolme metriä. Yläniska. Mut ei se mitään, mä osasin onneksi odottaa tätä, koska toukokuusta asti on ollut sama juttu. Aina viikko, pari menee jees hoidon jlk ja sit rysähtää. Nyt meni viikko ja 1 päivä. Ja jäljellä ois sit viikko ja 5 päivää. C0 on kääntänyt kropan kieroon lonkkaan asti ja taas alkoi ajan tappaminen. Mitä enemmän ton kans on pystyssä, sitä vinompaa se menee ja lopulta koko kroppa on niin jumissa, ettei pysty ees vessaan meneen. Ja aivojen ei kannata antaa tottua taas siihen "uuteen" asentoon, kun hoidossa C0 kuitenkin käännetään taas niinku sen pitäis olla. Ja mitä kauemmin se vääräss asennossa, sitä hankalampi se on saada taas takas. Jaahas, ny puhelin pois, kun päässäkin on vaihteeks se hönö olo ja silmän ulkonurkassa varjo, jotka tulee yleensä, ku C0 on muutaman päivän ollut jumissa.
Piiri pieni pyörii. Mukavia lastenleikkejä jo marraskuusta 2008. Alkaa hiukka kyllästyttämään tämä samainen game viikosta toiseen. :(
Ja tässä ei auta yhtään toisten ihmisten myötätunto ja murheiden jako, kun minun pääni se on, jossa on koko ajan höntti olo ja minä se olen, jota sattuu. Tää on kyllä härski sairaus. Sen lisäksi, että tappaa mut hiljalleen se tappaa myös kaikki läheiset, jotka ni kovasti haluis auttaa, mutteivät voi tehdä mitään. Toki sekin auttaa jo paljon, että joku jeesii vaikka kodin kanssa, muttei sillä ole lopulta merkitystä siinä vaiheessa, kun arkku lasketaan hautaan. Ainoa, mikä voi auttaa, on se, että paranee ja sitä kukaan ei pysty mulle lupaamaan, joten sen perään ei kannata haikailla. Nyt vaan vedetään varatankilla ja kattotaan, kauan tätä tuulimyllyä vastaan jaksaa vääntää. Ei ikuisesti.
Tekstit
2 kommenttia:
Oletko muuten koskaan ajatellut selvittää toimisiko omalla kohdallasi tuota halovesti, josta foorumilla puhutaan?
Mä oon antanut mua hoitavan lääkärin ja fysioterapeutin selvittää noi hoitostrategiat ja kuntoutuslinjaukset ja fysiatri etenkin on varsin hyvin perillä noista ruotsalaisten halovest-kokeiluista retkuilla. Tai siis hän on perillä kaikista niskapotilaiden hoitolinjauksista, mikä on hyvä juttu! Puuttumatta sen enempää hänen kantaansa halovestista yleisesti, ei tulis meitsillä kysymykseenkään. Saattaa toimia joillain, mutta muita todisteita ei ole nämä, joille sitä usein vikana vaihtoehtona kokeillaan ja joilla se on toiminut. Mutta ei tee ihmeitä, on mun näkemys asiaan ja pidän siitä toistaiseksi kiinni ennen kuin saan tieteellistä todistusaineistoa tai faktaa, joka muuta todistaa. Eli en koskaan. ;)
Mun kohdalla ei ole syytä kokeilla moista, koska "luonnollinen", joskin hidas kuntoutus, tuottaa etenemistä. Ja paras tapa kuntouttaa retku on yrittää luoda se oikea niskanhallinta ja rauhoittaa hermosto. CST:llä hoituu vika, ensimmäinen harjoitteilla. Vaikka kärsivällisyyttä tämä linja vaatii, en olis valmis kokeilemaan muutakaan tällä hetkellä. Enkä halua olla skeptinen, mutta mun anatomian ja fysiikan tuntemuksen perusteella vestillä voi saavuttaa hetken helpotuksen, muttei korjata sitä, mikä on varsinainen ongelman aiheuttaja - siis mun tapauksessa - puuttuvat tukilihakset ja muu kudos! :) Jos jollain on kyse vaan siitä, että hermokudos ärtynyt ja tolla halolla saadaan sinne niskaan "tilaa" (ainaki vähäks aikaa), niin kannattaahan noita kokeilla, jos muusta ei apua löydy. Mun tapauksessa se "tila" tehdään treenaamalla niska niin vahvaksi, että polla pysyy siellä, missä pitää. Saahan varmaan halollakin sinne "kiskottua" - ainaki joksku aikaa.
Mut tämmöselle herkkähermoiselle ei tunnu sopivan ees sormenpään tikkaaminen saatika liivin pulttaaminen päähän... En voisi kuvitellakaan, että kalvot pakotettais johonki asentoon 2 kk:ksi, kun ongelmana on on juurikin se, että ne on ollut "klikissä" huonon niskanhallinnan takia viimeiset kuusi vuotta. Pahan pistit. Tohon ei voinu lyhyesti vastata. ;)
Lähetä kommentti