Kolme pahaa sutta

Näin taas aika jäätäviä painajaisia. Ja muistan kaikki. Ensimmäisen aikana mut onneks herätettiin, koska olin tärissyt ja hikoillut. Siistii muistaa unia! Muistan kaikki. Hyvät ja huonot. Ja sit nää enneunet on asia erikseen. Ärsyttävää olla koko ajan huolissaan ihmisistä, koska enneunet on pitänyt paikkansa lähes 100-%. Todella rasittavaa.

Eka painajainen oli kauhea. Mun kilipäisen exän exä vainos mua. Kaikki alko siitä, että olin nukkumassa ja mun viereen tuli koira. Tää on tämmönen Uinu, uinu lemmikkini- tyyppinen... Tais olla bokseri. Tosi kiltti, tiikerijuovainen. Mun mies oli just hetkee aiemmin lähteny duuniin ja olin siis yksin. Niinku yleensäkin. No, yhtäkkii se hullu muija ilmesty siihen oven suuhun ja käski sen koiran hyökätä. Jotenki pääsin karkuun, mut se muija konkreettisesti vainos mua, niinku elokuvissa. Kun lähdin autolla duuniin, se istui siellä takapenkillä sellaisena "haamuna" niinku leffoissa. Ja kun yritin pyytää apua tietyömiehiltä, se tappoi nekin. Tommosta se koko uni. Ei ny pysty kirjoittaan enempää. Loppuhuipennuksena heräsin siihen, et oli viskannut mua puukolla päähän. Yllättäen oikeelle takaraivoon, joka oli helvetin kipee kun heräsin. C0 on siis vinossa ollu jo jonkinaikaa.

No, sit uusi yritys nukkua n. Klo 04. Se oli samanlainen uni, painajainen mut eri mielessä. Mut oli buukattu kuvauksiin ja mallitoimisto oli unohtanut kertoa niskasta. Lyhyestä virhe kaunis, mun suosikkimeikkaaja ei suostunut meikkaan mua, vaan ne lähetti mut takas himaan. Samoin se asiakkaan edustaja (tais olla Anna tai Me Naiset, joita oon tehnytkin) totes, et mikäs malli sä oot, kun et voi korkkareilla kädellä. Pointtina oli kuvata jotain helvetin kesähepeneitä niin, että mä kävelin piikeillä junanraiteen palkin päällä ja arska paistoi siellä taustalla jne. No joo, mä lähdin himaan ja kaveri, terve, buukattiin tilalle. Toi ei ollut ees itseasiassa painajainen, vaan vois tapahtua ihan oikeesti: et joku unohtais kertoo niistä korkkareista... Tai etten voi hyppii. Tai no, en mä voi tehdä enää kuvauksia ollenkaan. Ajatuskin, että vaikka kääntäisin päätä ja kattoisin kirkkaaseen valoon ja samalla pomppisen SATTUU. Big no no.

Kolmas uni oli hyvä, mutta symbolisoi sekin sitä, kuinka yks ihmiselämä on tullut tiensä päähän. Oltiin Pirkkalassa tekee mettätöitä. Tai siis kaikki muut oli paitsi mä. Ihmiset yritti keksiä mulle kaikkea hommaa. Vaari sanoi, että nostele sä noita taimia, niin hän istuttaa, tai toisinpäin. Anoppi sanoi, etten mä voi nostella, että pura niitä laatikoista. No, appiukko tuli suoralle tyylilleen ominaisesti vuorostaan toteen, ettei se mitään voi tehdä. Joku ehdotti, että laittakaa se tekeen reikäkoneella reikiä maahan. No, en voinut, ku se tärisi. Lopulta mummi lähetti mut sisälle keittään lihasoppaa. Siitäkään ei tullut mitään, kun en vaan saanut lihaa leikattua, ja niinpä mulla oli sit kuistin ruokapöydässä iso liuta helvetin vihaisia ja nälkäisiä työläisiä. Sanomattakin on selvää, että kertoo aika hyvin siitä, kuinka ihmisestä ei vaan ole mihinkään ja se voitais vaan viedä vajan taa ja pistää luoti päähän. Että näin! Saas nähdä, mikä kohtalo noista koettua. Puukko takaraivoo lienee paras. Noi muut on koettua, siis kuinka ei voi tehdä mitään ja on kaikille, etenkin itselleen, pelkkä kiusankappale. No, mä luotan siihen evoluutioon. ;)

Sanomattakin on aika selkeetä, että vituttaa hiukka, ku jengi lähti Poriin keikalle pitää hauskaa ja minäpä jatkan samaa rataa yksin himassa selälläni ja mietin, mistähän se nyt tilttas. Aamulla kun heräsin, oli hirvee paine päässä, nenässä ja hartioissa. Että silleen. Koittakaa tässä nyt sit nauttia elämän pienistä iloista. Kuten siitä, että jäi henkiin ja kituu koko elämänsä. Mut ei mitään, mä lohduttaudun sillä, että pääseehän täältä pois, kun raajat kuitenkin toimii.

Erittäin railakasta kesäpäivää terveille! Muistakaahan taas, ettette pidä sitä itsestäänselvyytenä, että voitte tehdä mitä huvittaa. Koskaan ku ei tiedä, milloin se mahdollisuus viedään. Paitsi ne, jotka näkee enneunia. Ne tietää ja se on hanurista.