Hip hei (TV)

Hermo-oireet ois ohi nyt mutta niska taitaa jäädä löysäksi. Perkele. Vaikka kuinka oon tehnyt koukistajia ja hinkannut limeä, ei jaksa kantaa päätä. Tulee aivot ulos takaraivosta. Jotenkin ois selvittävä huomiseen ja 25 minuutin matka fyssarille. Sit meenkin suoraan loppuviikoksi toiselle frendille evakkoon. Ei olla nähty pitkään aikaan.

Tähän loppui mun lande-elämä. Ja nousukausi. Seuraavat pari viikkoa on taas makausta. Sen pystyy sanoon jo nyt. Jostain pitäis saada voimaa liikkua ens viikolla uuteen asuntoon allekirjoittamaan vuokrasoppari, pakata tavaroita ja sit seuraavalla viikolla muuttaa. Muutto on kyllä organisoitu jo valmiiksi, että sit vaan hommiin. 19.5. oon omillani. Huh, huh. Todennäköisesti oon kesän porukoilla... Mut yritetään nyt ainakin yksin.

Ihme kyllä särkyjä ja kipuja ei sen suuremmin muuten ole ollut viimeisen kahden vkon aikana. Kop, kop. Ja vasta tänään puutui kasvot. Korvat ei ole mennyt lukkoon ollenkaan. Mutta joku tuolla niskassa antaa periksi ja on löysä. Ketuttaa ehkä maailman eniten, että oon taas tutussa kuilussa ja täältä nouseminen ei tapahdukaan hetkessä. Sit pitäis jaksaa ens viikolla tehdä yksi artikkeli ja essee. Alkaa hiukka ahdistaa...