Pakko liittyy takas kirkkoon, et saa hautapaikan. Ei tästä niskasta enää kalua tule, vaikka kuinka toivoisi ja harjoittelisi. Nyt on mennyt vuosi siitä, kun hoidot aloitettiin ja oon taas samassa kunnossa kuin syksyllä. Saas nähdä, miten muutot ja elämä uudessa kodissa onnistuu. Huh, huh. Ei uskalla ees ajatella.
perjantai 8. toukokuuta 2009
Voi, voi (TV)
Jumiinhan se jäi sitten. Ei auta itku markkinoilla. Täytyy maanantaina soittaa fyssarille ja kysyä, oisko kriisiaikaa. Koko pää jäi kumipalloksi. Se on nyt korvien kohdalta johtuvaa. Yläniska kyllä aukes. Askeltakaan ei voi ottaa. Myös istuminen on yhtä helvettiä. En tiedä, mikä ton aiheuttaa, mutta kurja tuo on. Tulee aina, jos yrittää vähänkin kävellä. Jossen saa kriisiaikaa, se on sit toukokuu tässä. Eipähän tartte huolehtia, mitä tekis toukokuussa, kun tietää jo etukäteen, että sitä on himassa verhot kiinni, kun valo sattuu silmiin. Harjoitukset ovat pelkkä unelma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Lueskelin blogiasi, kärsin itse hartiaongelmista. Fysioterapia antoi minulle apua ja oma harjoittelu ohessa tuntuu koko ajan vahvistavan oloa. Miten sinulla, lukemani perusteella näyttää siltä, että sieltä saa apua huonoon tilanteeseen, mutta en näe tilanteesi kehittyneen?
Tämä voi hyvin johtua lukemisen pintapuolisuudesta, mutta verratessani omiin kokemuksiini toivon että löydät keinon joka auttaa sinua myös konkreettisesti eteenpäin. Voimia!
Lähetä kommentti