Sit voi keskittyä makaamaan uudessa kämpässä. Herkullista elämää. Kyllähän mä tiesin, että tässä käy taas näin. Hetken aikaa sain olla iloinen, onnellinen ja toukukas itseni. Nyt taas kattellaan kuilusta. Ihan niinkuin odotinkin tapahtuvan. Sen takia hyvistä hetkistä ei koskaan pidä liikaa nauttia, koska ne päättyy kuitenkin. On tämä yksi vitun perse koko vamma.
Syödäkin pitäis muttei uskalla ees yrittää ylös sängystä. Kaks kuppia kahvia ajanee saman asian. Onneks sentään löytyi kännykän antenni, niin pystyy kuunteleen kätsästi radiota.
Tekstit
2 kommenttia:
Paljonhan sinä teit viikon jokaisena päivänä ja siedätit ihan äärirajoille asti. Ei oo ihme jos niska sitten vihdoin kyrvähti...
Sanot ettei hyvistä hetkistä pidä koskaan liikaa nauttia, koska ne päättyvät kumminkin. Tuosta olen vähän eri mieltä, sillä pienistä hyvistä hetkistähän saamme elämäämme juuri iloa, joka kantaa taas raskaamman ajan yli. :)
Toivon että olet saanut murua rinnan alle, koska ravinnolla on tärkeä osa kuntoutumisessa. Musti on tulos ensi viikolla ja sitten taas saat syödäksesi niin paljon kuin maha jaksaa vetää. Ja juuri niitä herkkuja mistä tiedän sinun pitävän... :)
Jos sitä tietäis paranevansa, niin tottakai nauttisin pienistä hetkistä. Mutta kun todennäköistä on, ettei tässä varsinaisesti parane, niin parempi ottaa ne osana kärsimystä, niin ei tunnu aina niin pahalta. Ja kaappi on täynnä ruokaa mutta kun ei pysty ottamaan askeltakaan, niin se on ongelma, ettei pääse sinne.
Lähetä kommentti