Olen 28-vuotias Taistelija, jolla on melkoisesti tahdonvoimaa, ajatuksia, aikaa ja energia. Blogini sai alkunsa, kun jäin sairaslomalle niskan retkahdusvamman ja selkäytimen venytysvamman seurauksena 08. Toteutan täällä luovuuttani, yritän oivaltaa elämästä jotain, kerron kuntoutumisestani sekä puran turhautumistani. Tämä on privaattiblogini ja tekstit ovat mielipiteitä ja tulkintoja. Sinä voit lukijana muodostaa omasi ja jakaa ne kommenteissa. Tervetuloa!
Hermostohan pelittää jo vallan mainiosti mutta niska ei jaksa. Toki se jaksaa paremmin joka kerta mutta lopulta se on aina SAMASSA KUOSISSA eli jumissa. :) Kun rasitus lisääntyy koko ajan, on lopputulos aina sama. Ehkä joku päivä se vielä kestää... Maybe
Ps. Niin, siis niskan lihaksistahan en tässä puhu, vaan siitä, kun kalvot + selkäydin menevät jumiin.
Tekstit
18 kommenttia:
Luin tässä pitkät pätkät tekstiä teidän "sairastelusta". Nyt olisi syytä kellot soida, että mikä elämässä mättää, kun lukuisat oikeat asiantuntijat ovat yrittäneet teitä kannustaa normaaliin elämään ja vakuuttaa teidät siitä, että mistään vakavasta ei ole kysymys. Kuulostaa siltä, että pääteemaksi elämässä on nyt tullut sairastaminen - eihän sitä kukaan parane, jos elämä pyörii sairastelun ympärillä - siis että on koko päivä aikaa kirjoitella blogia omista vaivoistaan. Tämähän on todistettu fakta lääketieteessä, että kun vaivoihin keskittyy, tuntuu ne vaikeammilta. Mietin vain, kuinka teidän psyykellänne kestettäisiin oikeita sairauksia kuten esimerkiksi syöpäkipuja? Miettikää sitä tahdonvoimaa ja oikeaa taistelutahtoa, jota vakavasti sairaat ihmiset pystyvät ylläpitämään kaikesta huolimatta eivätkä kuluta päiviään itseään säälien ja systeemiä/lääkäreitä haukkuen netissä. Tension neck ei ole sairaus, kireät niskalihakset,mikä todellakin on erittäinen yleinen, jokaisella ihmisellä se on joskus ja toisilla taipumusta siihen enemmän. Whiplash menee samaan kategoriaan mikäli kuvantamisissa ei mitään poikkeavaa näy. Uskon kyllä, että tuntemukset ovat aitoja varmasti alkunsa saaneetkin vammasta tai kroonisesta lihasjännityksestä, mutta kuten sanottu, ihmisen psyykellä on todella uskomaton voima, sitähän pystyy vaikka puhumaan kielillä ja kaatamaan toisia oikein hurmoksissa. Toisia vaivaa helposti päänsärky, toiset reagoi vatsalla, toiset kireillä niskoilla tai kipeällä alaselällä jne... Tehkääpä pienimuotoista galluppia ystävienne keskuudessa, onko heillä vastaavia oireita - varmasti kaikilla joskus, mutta psyykeltään tasapainossa oleva ihminen ja elämäänsä tyytyväinen kykenee ymmärtämään näiden oireiden vaarattomuuden ja ohimenevyyden. Mutta mikään vaiva ei helpota tai mene ohi, jos siitä jatkuvasti jauhaa ja aina panikoi, onko jotain vakavaa taustalla. Lääkärit ovat tätä varten, ja heillä on siihen koulutus. Ette todellakaan ole ensimmäisiä potilaita lääkärin vastaanotolla, jotka valittavat epämääräisiä oireita ja paniikinomaisesti vaativat niihin selitystä vaikka lukuisat asiantuntijat/kuvantamistutkimukset/lab. kokeet ovat heidät tutkineet ja yhteiskunnan varoja käytetty mielinmäärin. Fysioterapeuttien tehtävä on auttaa TULES (tuki- ja liikuntaelinvaivoissa), joiden taustalla ei löydä mitään vakavaa. Mitä te siitä lääkäreitä syyttelette, etteivät ole osanneet teidän niskoja oikein jumpauttaa, ei se ole heidän tehtävänsä eikä heitä siihen ole koulutettu. Nyt hymyä naamaan ja nauttimaan siitä, että on kaunis kevätpäivä ja olette vielä nuoria ja terveitä ihmisiä, joilla elämä edessä! Mitä sitten, jos tuntuu, että kaatuu kun lähtee kävelemään, kokeile käykö niin oikeasti ja onko se sitten niin vaarallista, jos kaadut - nouse ylös ja aloita alusta, kyllä se tasapaino siitä lähtee ennalleen palautumaan. Sekin on fakta, ettät tasapaino todellakin menee pitkässä vuodelevossa, se on opeteltava uudestaan alussa. Tämä on tuttu juttu esim. sairaalojen vuodeosastolla, ihmiset eivät pysy pystyssä, kun ovat pitkään maanneet sängyissä. Lisäksi motivaatiota parantumiseen saa esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastolle, siellä näettä oikeasti sairaita ihmisiä, joiden elämää ei käy kateeksi!
Tähän kommenttiin ei muuta todeta kuin että jos selkäytimen venähdys ja aivovamma ovat kommentoijan mielestä sama asia kuin tension neck, niin sydämeni pohjasta toivon, ettei hän ole ainakaan lääkäri tai fydioterapeutti.
Sen enempää asiaa kommentoimatta kiitän näkökulmasta ja lähden maratonille. Eikun hitto, sehän oli jo eilen...
Ja kyllähän nämä hermotason vammatkin paranee mutta tosiaan vakavan vamman oletettu paranemisaika on vuosia, ei kuukausia - valitettavasti.
Ps. Me ollaan vaan nopeita kirjoittajia! Joistain hitaammalla käyvistä saattaa tuntua, että yhden tekstin tekemiseen on kulunut koko päivä, mutta ei huolta. Näin ei ole.
Juu. Kiitos kommentista.
Palataan asiaan, jos sinä joskus saat aivovamman ja selkäytimen venähdysvamman ja arpeutuneen ison hermokudoksen. Silloin luultavasti puhumme enemmän samaa kieltä.
Onneksi Suomessakin on joitakin lääkäreitä, jotka osaavat manuaalisin löydöksin + kuvantamislöydöksin diagnosoida Whiplash-vamman ja lääkäreitä/fysioterapeutteja, jotka kuntouttavat vamman saaneita. Sekä Whiplash-vamman yhteydessä tulleen selkäytimen venähdyksen ja aivovamman. He myös ymmärtävät sen mitä kuvantamistutkimusta näkee ja mitä ei.
Minun psyykettä on pidetty Käpylän neuropsykologin mielestä erittäin vahvana, että olen jaksanut 12 vuotta kestää kanssasi samaa mieltä olevien lääkärien tietämättömyyden ja väärät hoitoon ohjaukset, ja edelleen "olen tässä" ja suhtkoht tervellä pollalla.
Mä Fedja nostan hattua sun kommentillesi! Juuri näinhän se menee, että ne jotka eivät tiedä/tunne vammaa omakohtaisesti, kuuluvat autuaiden kerhoon, kun taas nejotka vamman tuntevat/sen kanssa elävät, ovat helvetissä. Mutta mikäs meidän on tässä muailmassa palloillessa. Me tiedämme, että muutama ihminen tietää, mikä meitä vaivaa ja olemme omalta osaltamme hyväntahdon lähettiläisenä murtamassa juurikin näitä anonyymien virheellisiä uskomuksia vammasta. Siinä onkin meillä sarkaa, vaikka koko loppuelämäksi.
Jos joku maksaisi tästä palkkaa, että saan olla kehittämässä whiplashin tunnistus- ja kuntoutuskäytäntöjä sekä antamassa senkin vähäisen vertaistukeni, mitä pystyn, päivääkään en enää nykyistä työtäni tekisi.
On tämä niin palkitsevaa levittää totuuksia vammasta, jonka olemassaolo edelleen sinnikkäästi kielletään näiden tietämättömien "ammattilaisten" ja muiden itse-oppineiden tärkeilijöiden taholta. Mutta universumimme on vapaa. Jatketaan siis harjoituksia Fedjaseni!
Sen lisään, että vaikeavammaisena ja vamman aiheuttamien oireiden kanssa päivittäin taistelevana mielipiteesi aiheutti mielipahaa.
Anonyymi-nimimerkin taakse "kätkeytynyt" kirjoittaja haluaa mitä suurimmalla syyllä loukata ja väheksyä vaikean vamman kokeneita nuoria ihmisiä. Onneksi nämä ihmiset eivät näin huonosta ja säälittävästä tekstistä yöunia menetä. Mutta sinua sen sijaan käy sääliksi, toivottavasti et joudu ikinä kokemaan elämässäsi samaa kuin blogin kirjoittajat, koska sinä raukka et siitä selviäisi.
Juu, sen takia en itsekään yllensä jaksa vastata moisiin kommentteihin, koska nämä kommentoijat ovat
a) tietämättömiä
b) ajattelemattomia
c) itse kovia kokeneita ja purkavat sitä muihin
d) jotain muuta käsittämättömän outoa.
No, antaa asian olla. Toivotaan todella, että ano ei joudu kolariin ja pääse tämän blogin kirjoittajaksi. Jos kävisi, luulen, että johan alkaisi näkemykset muuttua.
Ymmärsin teksteistäsi "tahdonvoimaa", että et suinkaan ole ollut niin vakavassa onnettomuudessa kuin autokolari...siis jossain ainakin luki, että lensit selelläsi, jonka jälkeen lähinnä takapuolta jomotti, mutta muut oireet tulivat älkeenpäin....? Aivovamma ei tosiaan näy röntgenkuvista, eikä usein tietokonetomografiakuvistakaan, mutta jos magneettitutkimuksellakaan ei mitään poikkeavaa näy, voidaan tuskin puhua aivovammasta? Pahoittelen, jos joillain kirjoittajilla todella on aivovamma todettu, sehän on toki aivan eri asia ja kaikki sympatia heille. Ei ollut tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa, kuulostaa vain tämä keskustelu aika hullulta, kun on tutkittu yhtä sun toista ja mitään ei ole löytynyt, mutta silti jostain kummasta syystä kaipaatte sairaan leimaa otsaan? Oli tarkoitus herättää ajattelemaan mihin sitä elämässä pitäisi keskittyä...mutta taidamme tosiaan olla aivan eri aaltopituudella, joten antaapa olla. Anteeksi vain.
Olen ollut sekä moottoripyörähaaverissa että kaatunut 10 kg:a tavaraa selässä, mikä laskennallisesti vastaa mm. päähän/ niskaan kohdistuvien G-voimien suhteen sitä, että ajaisi autolla tiiliseinään n. 60 km/h.
Jotta kaltaisia väärinymmärtäjiä olisi jatkossa edes yksi vähemmän, tässä muutama knobbi. Jotkut whiplash-vammaiset putoavat hevosen selästä, osa tulee taklatuksi jääkiekossa, osa saa ravintolatappelussa tai judossa iskun kasvoihin, osa kaatuu pyörällä jne. Eli vamma todella voi syntyä muutenkin kuin autokolarissa, vaikka kolari on ehkä se tyypillisin.
Kuulut ano juuri siihen ryhmään, jonka on parempi säästää turhat jeesustelut aiheesta, jota et tunne, oman pään sisälle, koska argumentoinniltasi puuttuvat perusteet. Siksi olemme eri aaltipituudella, että itse olen valitettavasti joutunut tutustumaan tähän vammaan, sen syntyyn oireisiin ja kuntoutukseem itse, koska niin harvat ammattilaiset sen Suomessa tuntevat. Onneksi tilanne on vähän parempi muualla. Mutta vakavan aivovamman ja selkäydinvamman saamiseksi ei tarvitse kuin "tipahtaa pyllylleen" - vaikkapa hiihtoladulla. Siis jos oikein huono säkä käy. No, meikäläisellä kävi, ei voi enää mitään.
Aivo- ja/tai selkäydinvamma voidaan havaita mm. neuropsykologisen tutkimuksin. Myös se kertoo paljon, mikäli potilas ei pysy pystyssä, näkee kaksoiskuvia, hänellä on kuulemisvaikeuksia tai psyykkisiä oireita kuten keskittymis- tarkkaavaisuus yms. häiriöitä.
On hyvä muistaa, että vakavakin aivovamma voi olla kyseessä, vaikkeivät kliiniset kuvantamistutkimukset siihen viittaa. Aiheesta löytyy materiaalia verkosta, mikäli se kiinnostaa.
Ja sen voin luvata, että jos jollain meistä olisi vaihtoehtona olla terve, eikä kärsiä näistä karmivista hermoperäisistä oireista, valitsisimme riemusta kiljuen tämän terveen leiman.Ihan jokainen meistä! Voin myös sanoa, että kukaan tässä maailmassa ei halua sairaan leimaa otsaa, jos tietäisi, mitä se whiplash-vammatapauksessa pahimmillaan voi tarkoittaa.
Ennen seuraavaa ärhäkkää kommenttia, kannattanee hankkia hieman lisäperspektiiviä ja tietämystä, niin argumentointisi ei kuulosta suoralta v(/¤%<a sairaille ihmisille.
Ja älä huoli - meillä on epikriisiä vaikka koko Pohjois-Suomen läänille jaettavaksi. Eli vikaa löytyy niin paperilla kuin käytännössä. Valitettavasti. No, onneksi psyyke toimii, niin pystyy sivuuttamaan huumorille tai yli- tai alireagoinnilla vastaavat kommentit. Monella se nuppi taas tuntuu olevan se suurin ongelma. Kiitos perspektiivistäsi. Uskon, että anteeksipyynnölläsi ei tässä vaiheessa ole enää mitään väliä.
Jepskukkuu, lopetetaan vatvominen.
Huomaan, että yritykseni herättää näkemään asian toista puolta, herätti suunnatonta vihaa siellä päässä, kun "Mustonen" ja toivoo, että allekirjoittanut ei olisi olemassa. Myönnän, että kirjoitin kantani häitäisesti ja liian tylysti. Lisäksi en todellakaan ole ehtinyt lukea kaikkea tällä sivustolla kirjoitettua, lähinnä yhteen aiheeseen perehdyin, jossa puhuttiin tension neckistä ja whiplash oireiden samankaltaisuudesta. Siinä keskityttiin haukkumaan systeemiä ja eri alan asiantuntijoita osaamattomuudesta ja ymmärsin ehkä edellisen kommentin perusteella siis väärin?, että mitään "vikaa" ei ole löydetty, mutta että teidän mielestä tämä johtui vain ammattilasiten osaamattomuudesta. Itselläni on kokemusta niin tension neck kuin whiplash potilaiden kuntouttamisesta ja myöskin vaikean aivovamman saaneiden hoidosta, joka mielestäni on aivan eri luokan sairaus. Luottamus minulla on säilynyt systeemin eri osapuolten ammattitaitoon. Nyky työssäni kohtaan enemmän ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta parantuakaan vammastaan, on vain tultava toimeen oireiden kanssa. Uskon, että useat ko. keskustelussa kirjoittajanee tulevat paranemaan vaivoistaan, mutta se vaatii myös asenteen muutosta. Tsemppiä!
nimimerkillä fysioterapeutin töitä jo vuosia tehnyt...
Siirrän tämän vastauksesi niskavammafoorumille, niin voimme jatkaa siellä ajatusten vaihtoa.
Foorumilla kirjoittelee lukuisia whiplash-potilaita, jolloin saamme huomattavasti monipuolisemman näkökulman tähän asiaan.
Tervetuloa jatkossa osoitteeseen:
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=250
Vastaan sinulle sinne!
Mustosen kommentti on poistettu, oli samaa sarjaa kuin sinun ensimmäinen viestisi.
Jos ilmestyt niskavammafoorumille, toivon, että luet ensin käyttäjätarinat, niin saat perspektiiviä siihen, kuinka vakavasti vammautuneita ihmisiä palstalla kirjoittaa.
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewforum.php?f=12
Fyssari. Voisitko päivittää käsityksesi ainakin aivovamman osalta osoitteesta:
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=31
Siinä on pari tämän alan arvostettujen neurologien esitelmää siitä.
Tämän ketjun jutuista löytyy tietoa Whiplash-vammasta.
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=10
Palstalla on myös yksi fyssari, joka sai Whiplash-vamman ja aivovamman. Hänellä on todettu vaikea aivovamma. Kolarihetkellä ei ollut tajunnan menetystä ja MRI-kuvissa ei näy mitään. Hän oli vastikään aivovammaisten Insure-kurssilla. Siellä n.20% aivovamman saaneista vaurio näkyi MRI-kuvassa.
Mukavaa päivää ja tervetuloa foorumille!
p.s. Toivon todella, että tutustut viimeaikaiseen tietoon saralla. Ja käyt vaikka harjoittelemassa Orton:ssa tai Käpylän kuntoutuskeskuksessa. Silloin myös kaltaiseni vamman saanut saisi sinulta oikeanlaista kohtelua.
Luoja minua varjelkoon Anonyymin hoitoon joutumiselta!
Luoja myös Anonyymiä itseään varjelkoon näiltä meidän läpi käymiltämme kivuilta ja elämän moninaisilta rajoitteilta. Kyllä siinä mielipiteet muuttuisivat...
-Parantumattomasti sairas
Hyvä parantumattonasti sairas: Valitettava tosiasia on, että Suomesta löytyy ihan kamalan pelottava määrä The Anonyymin tavoin ajattelevia "ammattilaisia". Itse odottelen anonyymia tuonne niskavammafoorumille jakamaan käsityksensä vakavan niska- ja/tai aivovamman kuntoutuksesta. Ainakin yleisessä suhtautumisessa on rutkasti kehitettävää...
Lähetä kommentti