perjantai 8. toukokuuta 2009

Päivän hyvä teko (TV)

Huolimatta kotitilanteesta, tein tänään sen, minkä lupasin. Aloin lukea/opettaa nauhalle kauppiksen pääsykoekirjoja yhdelle tyypille. Hupista keikkaa, lukaisin johtamisen kirjan tunnissa. Opettelin pari kappaletta oikein kunnolla ja luin ne nauhalle. Myydään tiivistelmät hintaan 100 euroa per kirja. ;)

Ens viikolla on valmiina markkinointi ja johtaminen. Onkin laatutavaraa, olenhan opettanut noita valmennuskursseja lukuisina vuosina.

Nyt on jo 20 minuutin tehosetti johtamista odottamassa kuuntelijaansa. Huomenna jatkuu parin kappaleen verran ja loput sunnuntaina. Sit markkinointia. Tosin se kirja on ihan hanurista. Niin vaikea, että sopisi ennemminkin markkinoinnin syventäville kursseille kuin pääsykokeisiin.

Jeps, mitäpä tässä muutakaan tekis, kun niskaa on pakko lepuuttaa. Se on tosin positiivista, että se alkaa osoittaa elpymisen merkkejä. Äskön jo oli kalvot kokonaan auki mutta sit ne hupsahti taas takaisin kiinni. Mut ehkä sunnuntaina ne on jo ihan jees, kun nyt vaan lepää. Kummallisia ovat nuo.

Ja anonyymin kommenttiin vastaus:
Kyllä nykyinen fysioterapia on meikäläisen saanut elävien kirjoihin. Muista ei sitten hyötyä ollutkaan. Verrattuna lähtökohtaan (ei tasapainoa, salamat silmissä ja tuomiokirkon kellot korvissa/korvat lukossa, kasvot puutuneena, pala kurkussa, pää jumissa ja kokovartalosäryissä) olen nyt vallan pitkällä. Enää puuttuu vain niskan hallinta eli ei jaksa vielä kantaa rankaansa niinkuin pitäis ja humpsahtaa nuppi jumiin. No, heti kun kalvot taas aukeaa, alkaa taas lihasvoima- ja asennonhallintaharjoittelu.

Ns. 'fysioterapiasta', joka on minulla Craniosacraaliterapiaa, (ei perinteistä eikä OMT-fyssaria) on suuri apu: tyrkkää kalvot auki ja pääsen taas treenaamaan niskaa. Omat harjoitteet on kaiken alfa ja omega.

Mutta 2 askelta eteen ja 1 taakse, kun on kyseessä erittäin herkkä hermosto ja suht vakava vamma. ;) Olikohan se kuntoutusennuste 2 vuotta? Muistaakseni. Itte kyllä aioin parantua vuodessa mutta aika kiire alkaa tulla. Kolme viikkoa ois aikaa siihen, kun aloitettiin hoidot vuosi sitten. Huh, huh! Mut paraneminen on onneksi nopeutunut koko ajan, että eihän sitä tiedä, jos ihme tapahtuis?

Ei kommentteja: