Perjantaiehtoo (Fedja)

Loikoilen vanhempien luona elpyen tämän päivän rasituksista. Aamulla soitettiin pankista. Olin sopinut soittoajan etukäteen, mutta unohtanut laittaa ylös ja tietenkin soitto tuli sitten kivana yllätyksenä. Siinä menikin tovi puhelimessa. Nykyään hoitelen pankkiasiat puhelimitse. Aluksi nikottelivat tätä ratkaisua, mutta kun sanoin, etten oikeastaan juurikaan muulloin poistu asunnolta kuin kuntoutuksiin, niin sen jälkeen ovat asiat alkaneet hoitua puhelimitse hyvin. Pankkivirkailijasta on tullut jo tuttu. Tänään ensimmäistä kertaa aloitti puhelun sillä, että kysyi kuulumiset. Siinä sitten huuli pyöreänä, että mikäkähän olisi oikea syvyystaso kertoa kuulumisia tällaiselle tutulle. Kertoisinko puolen tunnin siivun tämän hetkisista kuulumisista vai kuittaanko yhdellä lauseella, joka ei kerro mitään. Valitsin jälkimmäisen.

Siinä sitten tuli kirjoitettua istualtaan muutama maili. Sen perään soitti äiti, että olisivat kylään tulossa. Minä vielä yökkärisillään puolen päivän jälkeen. Otin vastaan. Sain kauppaostokset pariksi viikoksi heidän mukanaan ü! Lähdimme läheiseen kahvilaan lounaalle lohisopalle. Päätin lähteä heille kylään muutamaksi päiväksi ja sitten oli pakattava. Halusivat yhtä markettia vielä matkalla käydä tyhjentämässä. Odottelin sen ajan autossa, kun seistä ei enää jaksanut. Lopulta päästiin perille tänne rivitalokolmioon. Sen jälkeen onkin vaan toivuttu vaakatasossa.

Ikkunasta kuitenkin tulee hyvää mieltä. Aurinko paistelee siihen. Linnut sirkuttaa. Äsken kuului ikkunan takaa raapsetta. Isukki siellä haravoi pihaa. Mukava tuoreen ruohon haju ujuttautui sisään. Mikäs tässä on ollessa, jos ei enempää vaadi.