Dennisissä syömässä

Tulipas taas käytyä vähän ihmisten ilmoilla eli Dennisissä syömässä kullan kanssa. Päivälliseksi tosin meni, kun heräsin vasta klo 14. Kello ei jostain syystä herättänyt. Onneksi on tämä vapaa työaika... Oli kyllä keskustassa jengiä kuin pipoa, koska on Hullut Päivät. Meiltäkin oli siellä hommissa pari myynninedistäjää muttei jaksanut lähteä tungokseen tönittäväksi katsomaan, miten siellä menee.

Onneksi meillä on firman parkkipaikka ihan keskustassa toimiston takapihalle, niin sinne on hyvä aina viedä auto. Siitä sitten 200 metriä Dennisiin. Vedin ihanan Spaghetti Bolognesen. :) Puolet taas sylissä, kun tuo niskan kumartaminen eteenpäin on edelleen kiellettyjen liikkeiden listalla. Koita siinä sitten syödä niin, että istut tuolin selkänojassa kiinni, että saat tukea ja katsomatta yhtään, mitä otat haarukkaan ja kuinka paljon...

Nyt taas kotona töiden parissa, tosin on aika vaikea keskittyä, kun ilmeisesti yläniska alkaa olla kasassa. Jee, mutta se kestikin kokonaiset 4 kuukautta ilman lurpsahduksia. Hassua, että tiedän aina lantiokivusta, milloin yläniska on lurpsahtanut. Ja tietenkin siitä, että pää puutuu silmästä ja korvat menee lukkoon!

Aika hyvin alkaa kyllä tuntea oman kehon reaktiot, kun on 8 kuukautta joutunut niiden kanssa elämään. Vaikka sitä kuinka yrittää olla tarkkailematta itseään niin kyllä sitä silti tekee niin. Jos on 24/7 jotenkin outo olo, niin vaikea sitä on olla unohtamatta. Etenkin kun nousee ylös, kun se kävely on mulle niin ylivoimaisen vaikeaa - vielä.