Ergonomia paranee

Muutossa viime syksynä hävisi langaton näppäimistö ja hiiri. Samalla hävisi myös soittimeni Oboe. Aika ihme juttu.

Nyt hankin uuden uuden langattoman. Nyt voin pitää näppäimistöä sylissä ja istua takakenossa ja elämä helpottuu. Ainakin tämä tietokonetyöskentely.

Eilen tuli luettua tai oikeastaan kuunneltua Neil Hardwickin hullun lailla (4h 29min). Kirja sairaudesta nimeltä masennus. Aiheestaan huolimatta kirja sai nauramaan useampaan otteeseen. Välillä tuntui, että missä se masennus on. Samasta aiheesta kertoo Eeva Kilven Naisen Päiväkirja. Siinä synkkyys ja mustuus on ihan käsin kosketeltavaa.

Muutama vuosi sitten menin työterveyslääkärille ja sanoin, etten enää pysty vamman takia lukemaan ollenkaan kirjoja ja tarvitsen siitä todistuksen näkövammaisten kirjastoon. Sain sen ja liityin Celia-kirjastoon. Lainasin kirjastosta äänikirjoja. Tulivat postiluukusta sisään ja palautin kirjat lähimpään postilaatikkoon. Seuraavana vuonna jakoivat kirjastosta Daisy-äänikirjan kuuntelulaitteita. Niitä jaettiin ahkerimmile kuuntelijoille ja minä sain sen. RAY rahoitti uusien Daisy-laitteiden hankinnan. On muuten aika kornia, että peliriippuvaiset rahoittaa tällä hetkellä vammaisten taistelua oikeuksistaan ja erilaisia tarpeita (RAY on merkittävä tuki vammaisjärjestöille). Luulisi, että se on jonkun muun tehtävä.

Kirjat ovat minulle melkoinen henkireikä, kun pitää niin paljon olla neljän seinän sisällä. Tuntuu siltä, että tulee ystävä kylään keskustelemaan kanssani, kun kuuntelee hyviä kirjailijoita.