Outoa on

On nämä päivät ihan outoja, ei niistä jaksa ees kirjoitella blogiin, kun ei ole mitään uutta sanottavaa. Yhdessä hetkessä on täysin kunnossa ja toisessa ei pääse taas sängystä nouseen. Se vaikeuttaa aika pirusti asioiden suunnittelua mutta ei voi mitään. Ei ole vaihtoehtoa.

Ilmeisesti loppuaika tulee sitten olemaan tätä, kunnes joskus palaset loksahtaa kohdilleen. Sitä ootellessa. Kaikki muut palaset alkais olla kohdillaan paitsi asentotunto. Hermotus hakee...

Tänään kävin taas Kaupissa käppäilemässä, tai nyt sitä voi kutsua jo jumpaksi. Jatkossa käyn 3 kertaa viikossa, koska se todistetusti tekee tosi hyvää.

Just koodailin päivällä fyssarillekin ja kyselin, mitä tehdä, kun paikat vaan vuorotellen pamahtelee jumiin mutta hän oli mieltä, että sitkeästi jatkaa mahd. normaalia elämää ja liikuntaa ja lisää rasitusta edelleen. Siitä ne aukeaa hiljalleen, kun lihakset tottuu liikuntaan.

Sitten kun olo käy mahdottomaksi, ottaa totaalisen vapaapäivän tai kaksi, jolloin makaa vaan ja antaa kehon levätä. Sitä oon noudattanut! Tietty on harmi, kun viikonloput menee sit yleensä lepäämiseen. Mutta toisaalta, niin kauan, kun ei pysty tekeen mitään muutakaan, kuten käymään leffassa, matkustaan porukoille, mennä baariin, rytmi käy hyvin. Onneksi on tollainen itsenäinen mies, joka osaa mennä keskenään ja kavereiden kanssa, eikä liikaa sure sitä, etten mä pääse mukaan. Tähtään siihen, että ensi kesänä pääsis terassille. ;)