tiistai 7. lokakuuta 2008

Kun nyt alettiin kantaa ottaa... Todellisuus on tarua kauheampi

Tällaista siitä seuraa, jossei hoitoon pääse. Karseeta, mutta totta. Ote Suomi24:stä, yksi lukuisista:

Itse olin kolarissa -02 kesällä. Kivut edelleen täysin samana (pää ei käänny, niskat ja hartiat jatkuvasti jumissa ja tulehtuneet, nikamat kokoajan virheasennoissa....)
Lisäksi niska-hartiaseudun käytön varominen on aiheuttanut koko alemman selän kipeytymisen, ja nyt kivut ovat lannerangassa jo yhtä pahat kuin niskoissakin.

Hermosärkyä käsissä, päässä, iskiasvaivoja, jalkojen tunnottomuutta...
Käytössä hermosärkylääkkeitä (kokeiltu kaikenlaisia), 800mg buranaa, celebraa, sirdaludia, panacodia, lyricaa, noritrenia... Ihan älyttömät vatsakivut lääkkeidenkäytön seuraamuksena, välillä närästää niin paljon että oksennan. Käytössä myös vatsahaavanestolääke.


Tälläkin hetkellä nojatuolissa istuminen koskee niskoihin niin paljon että tuntuu että silmät pullistuu päästä ulos.
Ravintola-alan ammatista enää haave jäljellä, nyt pompoteltavana kelan ja työkkärin kanssa, vakuutusyhtiö haistatti paskat ja sanoutui irti koko hommasta (ei voi johtua enää kolarista kivut kun siitä tuli 3v täyteen...) Että näin. Nyt hakusessa työ joka ei ole istumatyö eikä myöskään seisomatyö... Ei raskasta eikä samassa asennossa tapahtuvaa... Hoh-hoi.
Kun olis vara käydä edes omt-fysioterapiassa, siitä aina hetkeksi helpotus kipuihin. (Toim. huom! Ei se paras hoitomuoto!). :( Kun ei ole työkykyä, ei ole töitä, kun ei ole töitä niin ei ole rahaa.
---
Että kyllä sitä nyt taas aattelee, että paljon huonomminkin voisi itsellään mennä.

Ei kommentteja: