perjantai 10. lokakuuta 2008

Juhlat - yläniska kesti 3,5 kuukautta

Waude, wau! Tämän viikon maanantaina tuli kuluneeksi 3,5 kuukautta edellisestä kerrasta, kun pää painui kaularankaan! Ei huono.

Nyt tosin olo on sen mukainen, että painunut on. Huimailee, tikkuilee takaraivoon ja päälaelle ja eips käänny juurikaan vasuriin enää. Huomenna kyllä makaan koko päivän sängyssä ja katton, auttaisko se! Jossei, niin sitten täytyy soittaa fyssarille 'kriisiaikaa' yläniskan nostamista varten. Se kun on ainoa asia, jota ei itse pysty tekeen, jos lepo ei auta. Kattellaan tilannetta!

Mä oon vaan tällainen perinteinen kilpaurheilija, joka ei heti luovuta. En ole vielä kertaakaan joutunut kriisiaikaa soittamaan, vaan aina saanut jollain tapaa kehon kuriin, mutta nyt varmaan joutuu myöntymään.

Tai hei! Osaahan se lekurikin mobilisoida niskaa, niinhän se teki ekallakin kerralla, kun olin siellä! Totta. Oon menossa sinne maanantaina, ehkäpä kysynkin häneltä, voisko samalla vähän jeesiä. Ü

Mulla on ollut kenties 5 vuotta yläniskan nivel vähän asennossa, joten ei ihmekään, jossei se pysy ihan heti oikeessa asennossa, vaikka sitä kuin mobilisoisi. Muistan silloin 5 sitten, kun sitä laitettiin paikoilleen jo silloin. Ostepaatti naksautti, toinen yritti akulla ja silloinen fyssari sai sen lopulta pysymään. Jännä juttu, että sekään fyssari ei silloin tunnistanut retkahdusvamman oireita. Toisaalta, mitäs sitä epäilemään fysiatrin lähetetietoja! (Muuten sen saman, joka tälläkin kertaa diagnosoi väärin...)

Ei kommentteja: