sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Kun ei se kestä (Tahdonvoimaa)

Mitä tolle niskalle pitäis tehdä, että se alkais kestää pollan painoa? Tuntuu ihan toivottomalta hinkata päivästä toiseen koukistajia ja olla väkisin ylhäällä, kun se jossain vaiheessa vie kuitenkin perikatoon, eli niska vaan tippuu. Tuntuu, että on ihan sama, mitä tekee mutta voimaa tonne ei tule mitenkään. Olen ollut tässä voimattomuus-kuopassa nyt syyskuusta asti. Istuminen alkaa kyllä olla suht jees mutta seisominen ja kävely on ihan toivottomia. Heti kun vähänkin yrittää rasittaa itteään, kuuppa tippuu ja heittää kropan ihan jumiin. Ei tajua... Oon käynyt mielessäni jo kaikki vaihtoehdot siitä, että meillä on suvussa joku geenitekijä, minkä takia kudokset ei uusiudu siihen, että alkuperäinen vamma diagnosoitiin väärin... Oon ihan varma, että yläniska on väljä. Mutta lekurin mukaan se ei ole edes yliliikkuva, eikä nivelessäkään ollut mitään erikoista. Kuulemma kaikki johtuu surkeasta voimatasosta.

Onneksi, hermosto on edelleen rauhoittumassa. Välillä tiksaa mutta ei merkittäviä oireita ole ollut pitkään aikaan enää! Hermosto-ongelmat on ihan satunnaisia, samoin särky näyttäis olevan vaan silloin tällöin mutta niskan hallinta on totaalisen paska. Nyt kun sanon tän, ne hermo-oireet taas alkaa. ;) Mutta kyllä voi vituttaa, että niska estää ihmistä tekemästä lähes kaikkea...

Ei kommentteja: