sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Mitäs mä sanoin (Tahdonvoimaa)

Viime maaliskuussa miehen porukat (ja suku) varasi Thaimaan matkan. Meidän piti tietty lähteä mukaan, koska siellä juhlittiin 50-vuotiskemuja. Sanoin kuitenkin miehelleni, että eipäs varata matkaa kuitenkaan. Mulla on sellainen tunne, ettei vaan kannata!

No, niinhän siinä kävi, että pari päivää tuntemukseni jälkeen alkoi kaikki hirveät oireet. Tossa tänään sitten katteltiin (kyllä, minäkin sohvalla istuen!) kuvia Grabilta ja totesin, että ois ollut kiva olla tuolla. Mutta, no can do. Oli vaan pakko sanoa ukkelille, että, että 'muistatko, mitä sanoin maaliskuussa'. Jotenkin aavistin, että jotain todella pahaa on sattunut ja ettei kannata varata reissua edes vuoden päähän.

Tänään löysin läppäriltä kuvia, joissa 16.3 hengattiin Pyynikin näkötornissa pussailemassa.
Oireet alkoi siis vasta joskus maaliskuun lopussa... Eli melkein 1,5 kk:tta ekan rypäsyn jälkeen. Ihan hyvä niin, koska mitä nopeammin oireet alkaa vammautumisen jälkeen, sitä suurempi vahinko todennäköisesti on käynyt. Mutta huono juttu on se, että kerran kyrvähtänyt (sidekudos)kalvo ei juuri koskaan palaudu entiselleen, vaan saavuttaa vaan noin 80 prosentin vahvuuden siitä, mitä se on ollut. Entäs sitten toisen kerran kyrvähtänyt, tai kolmannen? Tuskin tuotakaan. Eli ei ihme, jos niska tuntuu löysältä... Eikä sen paljon löysä tartte olla, jotta huimaa eikä se kestä askelta...

Voin vaan kuvitella, millainen shokki/arpeutunut kalvosto mulla on ollut siitä 2003 vuoden kaatumisen jäljiltä. Nyt kun olen lukenut noita Taysin epikriisejä, ihmettelen suuresti, etten itse (eikä kukaan muukaan) tajunnut ilmiselvää whiplash-oireistoa! Siis ihan käsittämätöntä.

Samoin CST-hoidon myötä mieleeni palautui kaikki ne hirveät kivut ja säryt, mitä mulla oli silloin 8 kuukautta! Ja huimasi mua silloinkin 3 kuukautta, papereiden mukaan. Ja ne kaikki oireet, mitä siitä 'jäi', on ollut niin ilmiselvät... Ja vielä se mun ystävä sairasti samaa oirehdintaa koko ajan ihan lähipiirissä. Siis, käsittämätöntä, millainen puusilmä sitä on ollut! Mutta annan armoa itselleni - ei sitä kaatumista heinäkuussa 03 voinut yhdistää mitenkään syyskuussa alkaneeseen hedariin ja kokovartalokipuun... Ei edes lekurit pitänyt sitä niin olennaisena, että se ois lukenut epikriiseissä... Mutta kyllä mua on tutkittu. Laskin kaikki lekurikäynnit yhteen 2003-2008 ja niitä oli semmoset 107. Toi on n. 2 käyntiä kuussa! Ja ehkä puolet on mennyt julkisen laskuun, puolet Pohjolalle.

Ja tosta puuttuu kokonaan Lahden työterveyden ja PHKS-ensiavun käynnit. Täytyy pyytää niistä myös tiedot. Ja YTHS:ltä ja ex-Hemosta jne. Sit mä lyön noi aikajanalle/rahajanalle ja Fedja saa ministerille lisämatskua kustannuksista, mitä 'lievä' whiplash-vamma aiheuttaa!

Ei kommentteja: