perjantai 2. tammikuuta 2009

Melkein ohi (Tahdonvoimaa)

Huh, taas yksi päivä lusittu. Enää 12 jäljellä. Tämä on ihan kauheeta. Tässä ei ole mitään järkeä. Mä enää tajua, miksi edes yritän sinnitellä eteenpäin, kun ei tästä näytä tulevan mitään. Olo on ollut käsittämätön joulusta asti. Periaatteessa parempi muttei kuitenkaan. Tasapaino ja kehon hallinta onnistuu paremmin mutta pää ja hermosto on muuten ihan paskana.

Välillä olen ihan varma, että halvaannun kaulasta alaspäin, kun koko kroppaa pistelee ja tuntuu, että viimesetkin lihakset on surkastunut. Samoin kädet on ihan jäässä ja välillä melkein tunto pois.

On kyllä tosi kurja olo. Pää oli onneksi aamulla pikkusen parempana kuin illalla mutta nyt taas jumissa. Tänään heräsin siihen, että oli taas hirvee hedari ja koko kroppa tulessa. Nyt ne hedarit ei ole enää hermosärkyä vaan ihan kunnon jumotusta, mitä nyt on, kun lihakset kinnaa.

Olen yrittänyt vähän olla ylhäällä tänäänkin ja se on tehnyt hyvää. Muuten olisin enemmänkin mutta pää estää. Hassua on, että pää kääntyy jumituksesta huolimatta kuin pöllöllä mutta pystysuunnassa homma ei toimi. Mä en enää niele lekurin teoriaa siitä, että kannattelu ei onnistu huonon lihasvoiman takia. Tai sit lihasvoima ainakin katoaa siksi, että hermojuuret on puristuksessa. Varmaan pehmytkudos sen verran arpeutunut, että se painaa hermoja. Vaikka mä kuin hinkkaan annettuja liikkeitä, niin voimaa/tukea ei vaan tule! Niinäkin päivinä, kun joudun makaan, teen jumpat sängyssä mutta silti oon yks märkä rätti.

Ei auta, kun kammeta pystyyn vaan. Hernekeitot meille jo laittelin, että saatiin vanha kinkku kulutettua...

Millä helvetillä mä saan seuraavat 12 päivää kulumaan?

Ei kommentteja: