Yläniska on totaalisen kasassa, C0 pois paikoiltaan ja koko keho sitä myöten 'rullalla' oikeelta puolelta. Korvat lukossa ja huutaa niin pirusti. Murtunut käsi pirun kipeä. Pistää kaulaan ja hartiapunokseen tutusti - vaihteeksi. Toisin sanoen voisi hypätä tosta ikkunasta raketti perseessä, kun kello tulee 00.00.
Olin tossa matkalla hetken niin positiivinen, että ajattelin lähteä puolen yön maissa katsomaan ilotulituksia, mutta ikävä totuus muistutti taas: Ei ole asiaa ylös sängystä.
Kokovartalo on yhtä kiristävää koppuraa. Johan se kesti yllättävän hyvin tähän asti siitä 16.12. Eli ei juuri mitään!
Oireiden kroonistuminen on kai tapahtunut ja hoitojen suhteellinen teho on lähes mitätön. Vähän aikaa on hyvä olo CST:n jälkeen muttei toivoakaan, että se pysyisi. Kukutaan tässä nyt vielä joitain kuukausia, että vuosi tulee täyteen ja sit meikäläinen lähtee tältä planeetalta niin, että hippulat vinkuu.
Todistetusti maailmasta löytyy siis syöpien lisäksi yksi vamma, jolle kukaan ei voi mitään. Paska säkä, että se osui omalle kohdalle. Olisi ollut niin kiva elää ja tehdä kaikenlaista!
Nauttikaa hyvät ihmiset siitä, että olette terveitä tai vain vähän sairaita. Ja hyvää uutta vuotta itse kullekin. Älkää polttako perskarvojanne, jos ammutte raketit päissänne pyllystä. Älkää myöskään uhratko silmäänne raketille. Ei ole sen arvoista!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti