Halu kirjoittaa menehtyneestä noin negatiivisesti kertoo mielestäni vain kolumnistin itsensä henkisestä lahjattomuudesta sekä halusta käyttää asemaansa valtamedian puikoissa aivan vääriin tarkoituksiin. Helppohan sitä on hiippakuntaa vaihtaneita dissata, koska he eivät ole itseään puolustamassa. Toivottavasti Julkisen Sanan Neuvosto tekee oikean ratkaisun, sillä mielestäni teksti oli kaikin puolin mauton.
Juuri menehtyneen ihmisen haukkuminen koko kansan Iltalehdessä, ja etenkin tuohon alempavaa sävyyn ja pelkkään ulkonäköön viittavaan argumentaatioon tukeutuen, oli kaikkea muuta kuin järkevää. Vai pitäisikö tässäkin tapauksessa puhua "räväkkyydestä"? Kuinka paljon tärkeämpää onkaan osata olla hiljaa, kuin huudella asiattomuuksia megafonilla. Vaikka olisi suotu kirjallisen ilmaisun lahjat, niin mielestäni niitä ei kannata koskaan käyttää vainajien ja heidän omaistensa häpäisyyn. En ymmärrä tuota Kaarinan tarvetta nöyryyttää ja halveksia ihmistä, jonka elämä ei muutenkaan ollut helppoa ja täysin hallinnassa.
Erityisen suurta myötähäpeää tunnen Kaarinan ilmaisusta, jolla hän niputti Halmeen aivovamman, sekakäytön ja kakkosluokan kansalaisuuden: "Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta".
Luulisi Hazardin oppineen, että kaikesta muusta voi kirjoittaa rankkoja kolumneja, mutta juuri menehtyneet ihmiset ja heidän suruaikaansa viettävät omaiset kannattaa jättää rauhaan, just in case. Vaikka tämänkin tekstin tarkoitus oli kenties arvostella median Halmeesta välittämää kuvaa, eikä Halmetta itseään, lukijoita ei kannata tällaisissa tapauksissa yliarvioida. Ja sitä paitsi rakentavat ilmaisut, myös karkeat, ovat täysin eri asia kuin henkilökohtaisuuksiin meneminen, törkeät loukkaukset ja vakavan vamman seurauksista ivailu. Se, jos mikä on hazardia.Toivottavasti kolumnisti osaa edes jälkikäteen hävetä ja pyytää tahdittomuuttaan anteeksi julkisesti. Miten lasten loru menikään? "Joka toista haukkuu, on ite..."
Kolumni löytyypi täältä:
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml
Tekstit
2 kommenttia:
En ole aiemmin lukenut Kaarina Hazardin julkaisuja ja en siinä varmaan ole kovin paljon menettänytkään.
Teksti oli todellakin ala-arvoista, loukkaavaa ja siihen oli etsimällä etsitty kaikki mahdolliset negatiiviset asiat Tony Halmeesta. Haluttu ylikorostaa niitä, kumminkaan tietämättä asioiden oikeaa laitaa.
Järkyttyneenä ajattelen minäkin kuinka pahalta omaisista tuntuu tälläinen järjetön solvaus suuren yllättävän pois menon hetkellä. Tony oli julkisuuden henkilö joka uskalsi tuoda julki omalla repäisevällä tavallaan asioita, jotka muut olisivat haudanneet hiljaa unohduksen varjoon.
Hän sai aikaan monia parannuksia työskennellessään eduskunnassa, vaikka sitten yksityis elämä joskus menikin överin puolelle.
Mutta niinhän se on,lähes jokaisessa meissä on kaksi puolta, toinen jonka haluamme tuoda esille pönkittääksemme omaa egoamme ja toinen jonka vain läheisemme tuntevat ja tietävät, herkkä, hellä, kyyneliinkin liikuttuva, haavoittuva puoli.
Selvästi Kaarina Hazardi haluaa näyttää kirjoituksellaan, että kyllä nainenkin "osaa" käyttää raakaa, arvostelevaa, solvaavaa tekstiä miehestä, joka on jo poistunut keskuudestamme.
Kolumnisti vain unohti tärkeän asian tavoitellessaan itselleen lisä julkisuutta, äidin ja muut Tonyn todelliset ystävät, jotka syvästi surevat menettämäänsä läheistä ihmistä.
Joskun olisi vaan parempi pistää se kynä takaisin penaaliin ja lyödä hanskat tiskiin. En ymmärrä, mitä Kaarina saavutti tällä kirjoituksellaan, paitsi idiootin ja ajattelemattoman ihmisen leiman omaan otsaansa, suunnattoman pahan mielen Halmeen lähipiirille ja jälleen kerran ison kysymysmerkin siihen, mitä kaikkea kakkaa Iltalehti antaa itsenäisten kolumnistiensa julkaista. Ei noi Kaarinan tekstit ennenkään ole kauneimpia mahdollisia olleet, eikä kolumnin tarvitsekaan olla, mutta rajansa kaikessa.
Lähetä kommentti