Erilaisuudesta - "Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa".

Lähes jokaisessa lukemassani työhakemuksessa, joita on kertynyt ainakin 1000 kappaletta viimeisten vuosien alla, on sanottu muodossa tai toisessa seuraava lause: "Tulen erinomaisesti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa". Minä harvoin uskon tuota, sillä suurin osa ihmisistä vain luulee tulevansa toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Itse asiassa suurimmalla osalla hakijoista ei välttämättä ole hajuakaan siitä, mitä edes käsite erilaisuus tarkoittaa vaikkapa käytännön työnteon kannalta.

Useimmiten mielikuva toisesta ihmisestä, ja hänen samanlaisuudestaan tai erilaisuudestaan luodaan yhden räikeästi korostuvan ominaisuuden perusteella. Tämä ominaisuus saa mielikuvissa ylivallan, ja tuolle erilaiselle tyypille niputetaan lisäksi kasa muita stereotyyppisia ominaisuuksia tämän yhden räikeän erottavan tekijän perusteella. Tyypillisiä kombinaatioita ovat esimerkiksi: rikas = menestyvä, järkevä, miellyttävä, viehättävä. Toinen tyyppiesimerkki voisi olla vaikkapa kansallisuuspuolelta,saksalainen = konservatiivinen, pedantti, äänekäs, voimakkaasti artikuloiva. Erilaisuus ei todellakaan ole näin yksioikoista, sillä erilaisuus käsitteenä on on aina suhteellinen. Ei riitä, että joku vain ON erilainen, vaan pitää muistaa myös kysyä, että suhteessa MIHIN hän ON erilainen. Erilaisuus on nimittäin sidoksissa paikkaan ja tilannetekijöihin. Suomalainen Suomessa ei ole mitenkään erilainen, mutta suomalainen Somaliassa kääntää asetelman toisin päin. Sama pätee tilannetekijöihin: Ollessamme lomamatkalla Turkissa, turkkilaiset ovat "eksoottisia, tutustumisen arvoisia ja ihanan välittömiä", mutta entäpä kun kohtaamme turkkilaisia omassa arjessa Suomen maan kamaralla?

Työhaastattelussa testaan nämä "kaikkien kanssa toimeentulevat hakijat" simppelillä tavalla. Asetun nimittäin joka kerta hieman erilaiseen rooliin, eli olen siis erilainen! Käytännössä tämä tarkoittaa, että rikon tahallani stereotyyppisen mielikuvan markkinointialan yrityksen henkilöstöpäälliköstä käyttäytymällä, argumentoimalla ja asennoitumalla totutusta poikkeavasti. Saatan haastatella ihmisiä epätyypillisissä paikoissa, kysyä omituisilta vaikuttavia kysymyksiä tai leikkiä hassuilla jopa tarkoituksella epämiellyttävillä ilmaisutavoilla ja -tyyleillä. Keskimäärin 95 prosenttia niistä hakijoista, jotka luulevat päätyvänsä tuttuun, turvalliseen ja ns. tavalliseen työhaastatteluun, yllättyy, jopa pelästyy tätä asetelmaa, erilaisuutta. Ne ihmiset, jotka sietävät erilaisuutta tai ovat jollain tasolla valmistautuneet erilaiseen kohtaamiseen, pärjäävät paremmin. Ja sanomattakin on selvää, että suurin osa ihmisistä ei pysty lunastamaan paperilla hienolta kuulostavaa lausettaan "tulen kaikkien kanssa erinomaisesti toimeen". Jos he eivät tule toimeen edes erikoislaatuisen haastattelijan kanssa, miten on asiakkaiden laita?

KUKA ON ERILAINEN?

Nykymaailmassa erilaisuus mielletään melko suppeasti ja erottelevat tekijät ovat usein hyvin pinnallisia, esimerkiksi ulkoisia seikkoja. On vain jotenkin niin koomista, kun ihminen vannoo silmät kirkkaina pärjäävänsä kenen tahansa kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tarkoittaen esimerkiksi eri tavalla pukeutuvia, meikkaavia tai eri tyylistä musiikkia kuuntelevia tai erilaisia leffoja katsoavia tyyppejä. Mutta siinä vaiheessa, kun erilaisuus käsittää esimerkiksi vammautuneet, vanhukset, etniseltä taustaltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan täysin erilaiset ihmiset, "kaikkien kanssa toimeentuleminen" ei olekaan enää itsestään selvää.

MIKSI ERILAISUUS PELOTTAA?

Monia erilaisuus pelottaa, kun taas samanlaisuus lisää turvallisuuden tunnetta. Sosiaalinen kanssakäynti todella on helpompaa samalla tavalla toimivien parissa. Samanlaisten ihmisten käyttäytymistä ja suhtautumista on helpompi ennakoida, eikä yllätyksiä synny niin usein. Kun erilaisuus on läsnä arjessa, siihen ei vaan osaa suhtautua kuten teoriassa. Kuinka helppoa todella onkaan julistaa työhakemuksessa, että tulen erilaisten ihmisten kanssa mainiosti toimeen, mutta kuinka vaikeaa se onkaan esimerkiksi käytännön asiakaspalvelutyössä toimiville? Kuinka moni voi todella sanoa nauttivansa esimerkiksi valittavien, epäkiitollisten, ynseiden, itsestään liikoja luulevien, nenäkkäiden, itseään Jumalana pitävien, yksityiskohdista jankkaajien, erityisen harkitsevaisten, jahkailijoiden tai vaikkapa hysteeristen asiakkaiden palvelemisesta? Hehän edustavat juurikin erilaisuutta, koska poikkeavat ns. perinteisestä mukavasta, leppoisasta ja perusystävällisestä asiakkaasta? Niinpä, varmasti vähemmistö toivoo saavansa työskennellä tuon tyyppisten asiakkaiden parissa. Entäs sitten, kun mukaan lisätään vielä kulttuurinen erilaisuus, ikätekijät, arvomaailma-asiat tai vaikkapa uskonnolliset erot?

Niin hienolta, kun tuo lause "tulen kaikkien kanssa toimeen" kuulostaakaan, annan vinkin ja suosittelen muuttamaan sen vaikkapa muotoon "viihdyn hyvin ihmisten parissa" tai "pyrin ymmärtämään erilaisia ihmisiä" tai vaikkapa "haluan kohdella jokaista asiakasta mahdollisimman yksilöllisesti". Sellaista ihmistä tuskin tästä maailmasta löytyy, joka todella tulisi kaikkien kanssa ja aina täydellisesti toimeen, mutta toisaalta, eipä sellaista usein vaaditakaan. Monesti riittää, että yrittää parhaansa sekä ymmärtää, mitä käsite erilaisuus parhaimmillaan voi työelämässä tarkoittaa.

ERILAISUUS ON NÄENNÄISTÄ

Kun asiaa katsoo tarkemmin, huomaa että erilaisuus on usein näennäistä. Vuorovaikutusta kehittämällä voidaan löytää samankaltaisuutta, tai puhun mieluummin yhteisymmärryksestä, myös sieltä, missä sitä ei ensi silmäyksellä vaikuta olevan. Oikeastaan on aivan luonnollista, että ihminen suhtautuu varauksella tai varovaisesti uuteen, erilaiseen, olipa se sitten asia, toimintatapa tai toinen ihminen. Varauksellisuus kuitenkin hälvenee ja usein myös ennakkoluulot muuttuvat, kun tutustumme erilaisiin ihmisiin paremmin. Tulitko ajatelleeksi, että nuo kaksi viimeksi mainitsemaani asiaa jo sinänsä yhdistävät muuten lähes poikkeuksetta kaikkia maailman ihmisiä? Erilaisuus todellakin on näennäistä ja pelkkä suhtautumistapa, jota voidaan muuttaa.

Mielestäni tärkeintä erilaisuuden kanssa työskentelystä on pyrkiä vapauttamaan tämä käsite negatiivisista mielleyhtymistä. Erilaisuus ei ole mikään puuttuva asia, vaje tai haitta, joka tulisi jotenkin paikata tai muuttaa. Enemmänkin erilaisuus pitäisi nähdä jokaisen ihmisen resurssina. Etuna, joka ilmentää ainoastaan yksilöllisyyttä, persoonallisuutta ja uniikkiutta, myönteisessä mielessä. Erilaisuuden hyväksyminen on tie pois standardimaisuudesta, massamaisesta, epäinnovatiivisesta ja tasapaksusta olemisesta. Erilaisuudessa on voimaa, ja erilaiset ihmiset ovat aina myös rohkeita, valovoimaisia ja arvostettavia. Minä olen ainakin ylpeä omasta erilaisuudestani, vaikkakin se tarkoittaakin niska- ja selkäydinvammaisuutta meikäläisen kohdalla.

Hyvät yöt! <3