Jotain on rikki, pahasti, todennäköisesti yläniskasta/päästä. Viikon on hyvä olo ja se on siinä. Sitten tapahtuu jotain, mitä lie, ja homma hajoaa käsiin. Mietinpä vaan kovasti, että mitähän tuolla on hajalla? Onko se päässä vai niskassa? Onko se hermojuuret, vai selkäydinkalvot? Vai jotkut tukirakenteet? Ois kyllä kiva tietää, mikä koko paskan aiheuttaa. Vaan kun sitä ei tiedä kukaan. Pakko hyväksyä ajatus, että maailmassa todella on mysteerisairauksia ja -vammoja. Mutta joku diagnoosi pitäis tulevaisuudessa saada, että pääsisi joidenkin tukien piiriin, kun haave työelämästä lipuu kauemmas ja kauemmas.
Mutta onneksi olen jo tottunut tähän kuvioon, niin en osaa masentua. Surullinen kyllä olen. Todella. Mulla oli niin paljon asioita, jotka olisin halunnut tehdä. Edes muutaman niistä. Ei auta valittaa, kun ei se sillä parane.
Huomenna meen altaalle joka tapauksessa oli olo millainen vaan. Kuten sanottu, eipä tämä pahemmaksikaan voi mennä.
Tekstit
2 kommenttia:
Täällä myös niskat ja hartiat tosi pinteessä, varmaan siitä kun jouduin töissä käsitteleen raskaita esineitä. Tein sitä neljän tunnin ajan, joten en ihmettele yhtään mistä sain palkkioksi särkevät
lihakset.
Parin viikon sisällä alkaa helpottaan kun saa duuni paikan kuntoon ja alkaa todella se työ, jonka tunnen olevan minulle se ainoa oikea.
Aamu herätykset on vaan ihan pyllystä, en totu niihin koskaan.
Auto jonot valuu hitaasti eteenpäin, kiroilen kääntyviä ja muutenkin nuhjakkeita autoilijoita, ovat tien tukkona kuin uhallaan. Taidan kuulua todella agressiivisiin kuskeihin, mutta auton hallinta on kyllä huippu luokkaa!! :)
Piti kyllä laittaa kommenttia Tahdonvoimaan kirjotukseen, mutta tästä tulikin ihan jotain muuta.
Mutta haittaako tuo ketään, ei varmaan... ;)
Mitäs sä oot siellä nostellut? :) Onneksi kohta alkaa se normaali työ! Eihän sun sitten tartte kantaa mitään?
Lähetä kommentti