No, ainakin mä tiedän nyt tarkkaan, missä on vika - se vitun autotöytäys oli liikaa yläniskalle. Pääoireet, kasvot ja korvat ei vaan toimi. Aivan selkeä peli. Tein jotain peruuttamatonta, kun tömäytin autoon. Vittu, saatana, perkele. Muu kroppa alkaa olla suht hyvin toipunut, mutta pää ei toimi. Ja se toimi täydellisesti marraskuuhun asti. Nyt taas tunto keikkuilee ja välillä oon varma, että kasvot tai pää halvaantuu. Ihan hirveetä. No, iteppähän aiheutin. Fyssari lupas funtsia, että mitä me tehdään, kun noi hermot on noin pinteessä. Ääritapauksessa neurokirurgi voi kuulemma ne vapauttaa, eli poistaa jotain arpea yms. ratkaisuja, mutta en mä nyt mihkään leikkaukseen haluais. Että täytyy vaan yrittää pään ulkoisin keinoin ensin.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Taitaa jäädä... (Tahdonvoimaa)
Hammaslekurit käymättä. Sen verran toi altaalle meno veti nupin jumiin, että ei saa suuta nimittäin auki. Aika paha juttu kyllä. Allas helpottaa niskaan ja päähän, mutta sinne meneminen on sellainen rasitus, että tosiaan vaikutus on plus-miinus nolla.
Tunnisteet:
hammaslääkäri pora pelko,
kolmoishermo,
niskan jäykkyys,
niskan retkahdusvamma,
Tampere
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti