Välillä haluaisin räjäyttää tämän blogin bittiavaruuteen. Mun mielestä on epäreilua, että nuoret, aktiiviset, innovatiiviset ja ennen kaikkea työnnälkäiset ihmiset eivät pääse duuniin neuraalikudoskiristyksen takia.
Vituttaa ihan kympillä, kun tiedän, kuinka monta työhönsä kyllästynyttä nutturanaamaa siellä kettuilee asiakkaille Kelassa, työkkärissä ja verotoimistossa. On noissa positiivisia poikkeuksiakin, mutta kyllä suurin osa valtion laitosten toimihenkilöiden edustajista voisi osallistua 'Maailman huumorintajuttomin, kivikasvoisin ja flegmaattisin persoona' -skabaan hyvällä menetyksellä. Veikkaan, että Tampereen Kelalla olisi aika kova edustusjoukkue, jos lisäpisteitä jaettaisiin myös asiantuntijalääkäreiden paskanjauhamistaidosta ja empatiakyvyn puutteesta.
Kerran jo olin sormi näppäimellä 'Poista blogi'. Mutta sitten muistin taas vanhan sanonnan: Ken paskan taakseen tai unholaan jättää, hän sen edestään eri muodossa löytää. Vedin etarin pois liipasimelta, ja blogimme sai jatkaa elämäänsä. Onhas tällä parhaimmillaan n. 150 päivittäistä lukijaa, joten ei viitsi tappaa hyvää ajanviettopaikkaa.
Tällä blogilla on iso merkitys. Kolme tuttuani on kovasti kiitellyt, kuinka muistutan heitä jatkuvasti siitä, että heidän arkiset ongelmansa, kuten vauvan vaatteisiin pukeminen, auton kylmäkäynnistys ja liian täysi ruuhkabussi Hervantaan, ovatkin aika mitättömiä huolia.Ironista - ystäväni hyötyvät siitä, että minä olen sairas. No, niin mäkin hyödyn vielä joskus, jos tervehdyn. Ei paljon paskaakaan nimittäin sitten heilauta pikkuiset kesäsateet, kettuilevat mummtt uimahallissa tai alennusmyyntien missaaminen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti