Aamuja (Tahdonvoimaa)

Oven kolaus kuului, kun Lady in Pink suunnisti CST-hoitoon. Kaksi onnetonta samalla päivällä, peräkkäin. Tätä ei vielä aiemmin tapahtunut. Meinataan mennä muutenkin sekaisin, niin nyt vasta fyssari pinteessä onkin. LIP:n ongelma on vasen ja mun oikea. Joka hoidon alussa fyssari aina varmistaa, niin joo 'sä olit LIP, eli vasen' ja 'Tahdonvoimaa, sulla oikea, selvä!'. :) Ollaan kuulemma hermostoltamme niin samanlaisia. Valitettavasti siis. Mutta mitäs sitä voi oottaa, jos geenit on mitä on. Onneksi Musti ei ole kaatunut. Sitten vasta fyssarilla olisikin tekemistä. Me nyt ollaan LIP:in kanssa nuoria ja siksi ns. easy-tapauksia, mutta Mustin vaivakertymä vuosiltaan on sellainen, ettei hyvä tosi. Tosin kerran, kun fyssari tapasi aulassa odottaneen Mustin, hän kysyi heti, että jaahas, oletko sinä käynytkin meidän fysiatrilla ja että vaikutat hirveän tutulta. Ehkä se paska hermosto sieltä paistoi vaan läpi.

Jasså, sitten vähän Actimelia nassuun, aamuiset neuraalikudostreenit ja vaatteita ettiin. Mitähän sit laittais päälle... Ehkäpä meen tällä kertaa tyylikkäästi tuulareissa, kun ei tartte mennä ihmisten ilmoille hoidon jlk. Joo, niin mä teen. ;)