torstai 29. tammikuuta 2009

Jeah (Tahdonvoimaa)

Tulipa sitten käytyä taas altaalla. 15 minuuttia tehokkaasti kun käyttää siinä saa aikaan vaikka mitä. Sitten kaupan kautta kotiin. Kyllä - kaupan! Vein pullot, siis muoviset, ja tölkit ja ostin wc-paprua. Enempää ei viitsinyt kantaa. No, pääsinpä pulloistakin eroon. Ketuttanut niin paljon, kun ne on täyttänyt ton meidän keittiön yhden kaapin kokonaan.

Tuli kävellessä oikea polvi pirun kipeeksi. Sattuu aivan saatanasti astuakin sillä. Ilmeisesti polvenkin asento on muuttunut. Tai siis onkin.

Se on kyllä jännä, että olo on ihan samanlainen kuin syksyllä, kun aloitin altaalla. Samalla tavalla sitä vajoaa tosta C7:an kohdalta, kun aina aiemminkin. Ihan samalla lailla se vetää korvat lukkoon kun ennenkin. Eli nämä oireet ole muuttunut yhtään. Täytyy vaan alkaa totutteleen siihen, että noi viat siitä nyt sit jäi. Käveleen ei pysty juuri ollenkaan ja istuminenkin pienissä pätkissä. Todella harmillista. Ehkä vamma tuli sitten kuitenkin selkäydin/aivokalvojen tasolle. Tai sitten nuo C7 ja C2-3 -tason juuret vaurioituivat pahiten
Ei tolle oikein muutakaan selitystä ole, miksi samat tuntohäiriöt vaivaa edelleen.

No, vittuuks sitä miettimään. Ei se miettimällä parane. Mutta ei kyllä tartte tällä kropalla himasta poistua jatkossakaan, sen verran pahalta tuntui pelkkä kaupassa käyntikin. Taidanpa mennä keittämään kaffet ja kuumaan suihkuun palautumaan jäisestä altaasta. Ihanaa, naapuri alkoi soittaa sopivasti paskoja iskelmiä. ;)

2 kommenttia:

Musti Mustinen kirjoitti...

Pitäs siedättää ja koittaa rajojaan niin Tahdonvoimaa olet tänään tehnytkin.
Ollut altaalla ja päätteeksi vielä kaupan kautta kotiin.. oi voi, tiedät mitä Musti ajattelee. Samalle päivälle kaksi fyysisesti raskasta hommaa ja ne saakutin pullot ja tölkitkin vielä.
Perästä päin kuuluu, sano torven soittaja, jään odottamaan Tahdonvoimaan läksytystä. ;)

Tahdonvoimaa kirjoitti...

En mä jaksa ees sanoo sulle mitään Musti. Kun ei mulla ole väliä, kuinka paha on, kun on kuitenkin sietämätön olo, niin teen just sitä mitä huvittaa. Ja jos noi on raskasta, niin mitä oli sitten mun kilsan lenkit ja 4 tunnin duunit. Että vedetään omat johtopäätökset, oonko parantunut vai en. No, EN. Pieleen meni ennustus... hahaa... Eka kerta! Harmi, että se tapahtui mun kohdalla.