Kiitos, joku jaksoi tehdä sen, mitä itse en jaksanut, eli muutti linkit sinisiks.
En mä vielä luovuta, mutta en mä tämän kropan kanssa kyllä aio kovin pitkään elääkään. Katton kevääseen ja mietin sit uudelleen, että mitäs nyt. Mutta se on varma, että tämmöiseksi en jää. Se on joko melkein terve tai ruumis. Näin ei voi elää.
lauantai 31. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Taistele! Kyllä sä vielä voitat tuon. Muista, että et voi tietää, mitä nurkan takana on. Vaikka nyt vaikuttaa huonolta, se ei ole mikään pysyvä tila, vaan vain vallitseva tila, status quo. Se voi muuttua, ja sitä voi koettaa muuttaa, ja sitä varmasti teetkin.
En tunne sua yhtään enkä ole koskaan ennen ollut tässä blogissa, mutta nyt bongasin tuolta noista tuoreista tämän, ja hätkähdyin. Lähetän sulle paljon positiivista energiaa ja toivon, että saat lisää uskoa siihen, että jotain parempaa on tulossa. Asioilla on taipumus lutviutua.
Tuli kyllä tunne, että tunnet mut. ;)
Mutta joo, ei jää kiinni ainakaan siitä, ettenkö kaikkeani olisi tehnyt. Jossei se riitä niin sit oon kädet pystyssä. Mutta kattoo nyt, aika näyttää. Ja joo, siis toi terve tai ruumis viittaa mun aiempiin teksteihin, joissa kerroin, että mulla on panoksena kaikki tai ei mitään. En mä ihan heti ole valmis menettään kaikkea, mutta jos vaihtoehto on luu kourassa kaiken menettämisen jälkeen, niin sitten ei mitään on parempi ratkaisu. Filosofista.
Ja hitto kun uskostakaan ei ole kiinni, vaan ihan biologisista faktoista, jotka ei ole mulle suotuisat. Kiitos herkän hermoston, ylipäänsö olen tässä tilassa. Tavan talliaiselle kun ei olis käynyt mitään, koska mulle ei sattunut ees mitään. Ei vamman vammaa, vain keskushermoston shokkitila, joka onkin aika tiukkaan muhun iskostunut. Mutta katteellaan, mitä aika tuo.
Lähetä kommentti