perjantai 30. tammikuuta 2009

Rottia yövieraina (Fedja)

Tahdonvoimaa vinkkejä: Menet viikonlopuksi peiton alle ja olet siellä päivätkin peitto silmillä. Käyt vaan syömässä ja vessassa välillä. Ja sun ei TV kannata vielä luovuttaa! Kolme vuotta sun on hyvä vähintään yrittää pinnistää ja kuntoutua. Olet vasta niin alussa ja olet jopa saanut hoitovastetta, jota mulla ei ole tapahtunut tuonne pään alueelle koskaan. Tai ehkä ennen toista kolaria jonkun verran, muttei sen jälkeen.

Hammaslääkärissä kannattaa pyytää jättämään tuoli niin pystyasentoon kuin mahdollista ja pään alle Tempur-tyyny tai vastaava (pikkuinen ja muotoutuva).

Täällä on karjuttu. Autto vähäksi aikaa. Ainakin sen aikaa, kun alkoi väsyttämään niin kauheasti sen jälkeen, ettei jaksanut mitään. On kovempaa kuin vesijumppa. Meni kyllä tosi tukkoon kalvot ja niitä on sitten yritetty löysäillä. Ei se ole kovin kevyttä tuo huutaminenkaan. Vähän pelottaa, että toivottavasti tuosta ei tule lisävahinkoa, kun kaarellehan siinä osittain niska menee, kun huutaa ja tulee rajuja kiristyksiä. Kokeilkaapa olla yhtä aikaa fleguja ja raivona. Onnistuuko? Pahentua saa, muttei tulla lisävahinkoa. Sitä en kestä. Naapurit tieten ajattelivat, että Fedja on alkanut diggaamaan Tarja Turusen kappaleiden rumpuosuuksia. Volume täysillä.

Edelleen kyllä kihisen. Jos en kuole retkuvamman hermostohäikkien aiheuttamaan sekundaariseen immunipuolustusjärjestelmän tilttiin, niin sitten tukehdun tähän raivoon. Toivotonta, miten tän saa tuolta sisältä pois. Tän kauhean pettymyksen ja raivon. Ei pysty huutamaankaan joka päivä, kun vie niin voimat. Ja kun pitäisi saada juosta täysiä ja huutaa ku hullu ja potkia joka paikka ja lyödä ja huutaa.

Periksi en tälle vankilalle kuitenkaan anna. En anna. En ikinä anna tän kidutuksen nujertaa mua. En ikinä.

Viime yönä meuhkasin unissani. Olin lapsuudenkodissa omassa huoneessa ja lattialla vilisi välistä rottia. Minä paukuttelin seiniä ja lattioita, että sain niitä siirtymään paikasta toiseen. Yrittivät mennä useampaan otteeseen vaatehuoneeseen. Silloin aina seinän ja lattian kolistelua. Ensin rottia oli yksi kipale. Tuore ja virkeä. Seuraavana esiintyi vanhempi ja hitaampi kaveri. Lopulta olin sekaisin, että oliko niitä yksi vai kaksi, mutta niitä olikin 2 sirkeää tapausta ja tämä yksi hidas eli 3 yhteensä. Yksi rotta katsoi mua aika suloisesti yhdessä välissä (ei muuten unessa ollut rotan näköinen, kun oli niin isot korvat). Halusin rotista eroon, kun niiden kuljeskelu minun huoneessa tuntui melko epämiellyttäviltä, mutta en pystynyt tappamaan niitä, kun en raaskinut. Jotenkin olivat hellyttäviä (rotat?), vaikka ällöttivätkin. Yritin miettiä pystynkö virittämään hiiren?loukkuja, että jäävät ansaan. Useampaan otteeseen piti ajatusta pyörittää päässä. En voinut tappaa niitä. Lopussa kuitenkin lattialla oli oikein kunnon mestauslava, 0.5m x 1m. Siinä oli sitten loukkuja ja osia kuolleistä hiiristä. Hyi yök. Unessa rotat jäivät eloon. En päässyt vielä tappamispuuhiin.

Kai tuossa unessa olennaisinta oli, että sain meuhkata ja kolistella. Onneksi on nuo unet, jossa karjun täyttä päätä lääkäreille tai välillä joillekin muille ihmisille, eikä tuu jälkiseuraamuksia.

Ei kommentteja: