Huulipunaa ja ripsaria (Tahdonvoimaa)

Ja ettei nyt ihan mörkönä liikkuis, niin kontristina tuulipuvun housuille meikkasin. Meikkivoide, huulipunaa, ripsaria, rajaukset. Fyssari ei olekaan koskaan nähnyt mua näin nättinä. Varmaan kysyy, että missäs se Tahdonvoimaa on, kun sen piti tulla klo 10.15. ;) Mun mottoni on ollut alusti asti, jossei ole terve, pitää ainakin olla helvetin hyvän näköinen. Loka-marraskuussa en jaksanut noudattaa sitä, mutta nyt taas oon valveutunut. Hiljalleen sitä edistymistä tapahtuu - tässäkin asiassa. Aluksi ei kiinnostanut yhtään, miltä näytti, sitten kiinnosti mutten voinut tehdä asialle mitään ja nyt kiinnostaa ja jatkaa jo seisoakin sen verran, että voi meikata.

Ripsarin laittaminen oli jänskä kokemus. En yleensäkään käytä ripsaria, koska syntymälahjaksi olen saanut paksut ripset, mutta nyt oli jotenkin erityisen outoa nostaa pää ylöspäin ja katsoa silmillä samalla ylös, valoon ja peiliin. Sujuihan se, mutta hassulta tuntui, kun ei ole sitä 10 kuukauteen tehnyt. No, lekuri määräs käyttämään rankaa normaalisti, niin aloitetaan nyt sitten ripsarin laitosta. ;) Saas nähdä, pääsenkö vielä joskus kameroiden eteen tekeen kuvauksia. Jo ajatuskin siitä, että joku meikkaaja laittaa hiukset ja tukan on karsea, ja sitten vielä kaikki studiosalamat yms. vilkkumassa ympärillä. Tai tuulikoneet ja ulkokuvaukset. Tällä hetkellä pyörtyisin kuin russakka, jos pitäis tehdä yksikin kuva studiosalamalla. Ootan kauhulla sitä retku-lehtijuttuakin, kun siihen pitäis saada musta kuva! Ja kuva nyt sattumoisin pitäis tehdä sisällä ja kyllä aika jöötiä salamaa saa siinäkin käyttää. Kun mulla on näkynyt ennenkin 2 pvää salamat silmissä kuvausten jälkeen, niin saati sitten nyt! No, samoista duuneista kilpailevat frendit on vaan tyytyväisiä, kun saavat tehdä meitsinkin hommat. Mallibisneksessä on tällä hetkellä muutenkin hiljaista, että kun yksi vakkariammattilainen on poissa kuvioista, se tietää enemmän hommia muille. Elämä on.