Lauantait on perseestä (Tahdonvoimaa)

Taas yksi tylsä päivä. Kattelen kattoo ja funtsin, että mitäs sitä tekis. Telkassa huutaa Star Warsin tunnari. Eipä ole tullut katsottua töllöökään pitkään aikaan. Kuunneltua jonkin verran.

Aamulla kun heräsin, koko kroppa oli aivan jumissa päästä varpaisiin. Kuin olisi hakattu. No, irrottelin siinä suun, tein lonkkien ja rintarangan kierrot ja hartiapumppaukset. Aamulääkkeet jätin pois, kun ne kuivattaa pirusti suuta.

Koska ei ole väliä, kuinka paha olo on, kun kuitenkin on paha olla, niin menin sitten aikani kuluksi pesemään astiat. Vielä puolet jäi tiskaamatta. Pieni huili, ja kohta jatkuu.

Samalla sai kyytiä roskat ja roskikset. Pistin pöntöt likoomaan vessaan, kun pohjalla oli kevyttä ruoka-ainekertymää. Seuraavaksi aattelin suunnata kauppaan hakemaan maitoa kahviin. Illalla sitten siivoan tän toisen huoneen. Siinä onkin mulle tekemistä!

Ja mikä parasta, niin huomenna ja maanantaina voin vaan sitten maata, koska en pysty nouseen sängystä. Mutta silläkään ei ole mitään väliä. Kun olo kerta on jotenkin huono koko ajan, niin eipä sillä ole väliä, millainen se huono olo on.

Ensi viikolla otan auton perseen alle ja lähden ostamaan trikoopaidan. Ei jaksa vaan olla, koska se(kään) ei ole toiminut. Nyt täytyy alkaa vaan 'elää' tätä uutta 'elämää' ja tehdä sen perusteella päätöksiä, onko tämä minkään arvoista. Kaikkihan sen vastauksen jo tietävät, mutta kitkutellaan nyt.