Hyvä ku menin hoitoon, saatiin nolla ja C2 suoraan. Vinos olivat, vissiin millin. Samoin noi pään kalvot sivuilta korvien yläpuolelta, oli aivan jakis, mut onneks aina samast kohdasta. Huojentavaa, mut kertoo tietty siitä, että joku ei vörki. Lisättiin Triptylit takas 2 tabuun aamul ja illalla, josko hermosto ei niin kovin reagois.
Esitin tänään teoriani siitä, että kalvot ois kuroutunut kiinni jotenkin johonkin, mut fyssari tyrmäs sen. Kuulemma mikään ei liikkuis mihinkään, jos näin ois, vaan ranka ois jäykkä ja kalvot kiristäis jatkuvasti. Jos kroppaa ei ois hoidettu, se voiskin olla mahdollista, että kalvot olisi arpeutunut ja mahdollisesti jossain muissa pehmytkudosrakenteissa kiinni. Nyt kroppa on normaalia liikkuvaisempi. Kyse on kuulemma "vaan" tunteesta, joka tulee, ku kalvot vetää "suppuun" lihasten kiinnityskohdista. Niin, siis toi suppuun meneminen tarkoittaa about puolen millin muutosta kalvojen asennossa, mut ku on herkkä se riittää.
Avattiin muuten neljännen aivokammion kautta taas päätä, ja ai että se on tehokasta. Lähti lymfat ja muutkin nesteet kiertämään. Seuraavan kerran meen sit 17.2. Jos kakkosen kipu ei helpota, sit tulee ens viikolla lisää piikkejä, kortisonia!
Hain muuten tänään uuden puhelimenkin Postista. Kotiinkuljetus maksoi 16 euroa, mutta ei se mitään. Nyt on puhelin. En ole jaksanut tutustua, mut on se tätä kevyempi ainakin.
Take care ihmiset! <3
Tekstit
7 kommenttia:
Asuntovelasta ja omistamisen ihanuudesta:
Minä olen omistanut "enemmän tai vähemmän pankin kanssa kimpassa" elämässäni jo 4 kpl asuntoja,myynyt ne kaikki,nyt harkitsen vakavasti hankinko viidettä enää ollenkaan (yhteiskunnan asettamista paineista piittaamatta.
Olen sijoittanut muihin uskoakseni tuotaviin asioihin mm: asuntojen myynnistä tulleita rahoja.
"Huoleton on hevoseton poika"
ja pankkitili on kevyt siirtää minne vaan milloin vaan kuten myös sijoitukset jotka eivät ole kiinteässä muodossa ;)
Olen ohittanut itse henkisesti Ihmisten mielissä autuaaksi tekevän "asuntovelan" ja sen lyhentämisen omistamisen ihanuuden lähes täysin,enämmän se häiritsee muita "lähipiiriläisiä" minua ei juuri ollenkaan ja voin sanoa että asumisessani ei todellakaan ole moittimista.
Oot niin oikeassa! Kaikki, minkä omistaa, sitoo johonkin. Siksi olen pidättäytynyt ostamasta mm. asuntoa, vaan kikkaillut asumisjärjestelyt jotenkin muuten ja mukavasti on eleskelty. Ja kuka tosiaan sanoo, etteikö vuokrakämppä vois olla pysyvä. Tosin ehkä riski joutua muuttamaan on pikkuisen suurempi, mut tässä tilanteessa tommoiset jutut on suht vähällä huomiolla ohitettu. Kunhan on hoidossa -mentaliteetti toimii hyvin. :)
Mäkin haluaisin kuulla sen autuaaksi tekevän puolen asuntovelallisen elämästä. ;) Etenkin jos ei ole ajatellut kämppää sijoitusmielessä ja hankkinut sitten sen mukaisen.
Itse olen aikas tyytyväinen, että myin pankin kans yhteisomistuksessa olleen autoni ja lähes 90 %:aa omaisuudestani, kun muutin toukokuussa. Nyt on kevyt mieli, eikä materia rajoita nopeitakaan suunnanmuutoksia sit joskus kun on terve. :)
Ja jep, jos johonkin pitäisi sijoittaa esim. 100 000 euroa, se ei olisi tällä hetkellä asunto. Mun rahaelämää helpottaa se, että sattuu oleen pankkiiri omasta takaa järkeistämässä mun talousvalintoja. Pitäis olla itsekin kiinnostuneempi, mutta nyt varsinkaan kipeenä ei jaksa huolehtia rahasta ensisijaisesti. Koska sillä ei voi marssia kauppaan ostaan terveyttä, niin rahan rooli on sit toissijainen.Muistan kiittää tästä seikasta lähes viikottain, kun tuskailen tän talouspuolen kanssa. :)
Siis kiittää pankkijelpistä... :)
Ostin ensimmäisen oman asunnon juuri ennen onnettomuutta ja onnekseni otin vakuutuksen työkyvyttömyyden varalta, vaikka ehdin jo aiheuttaa sydämentykytyksiä joka suuntaan. Toistaiseksi olen siis maksanut muutaman kuukauden erän vakuutusmaksuista ja vakuutusyhtiö lyhentää lainaani miinus lisäveroprosentti (maksaa siis reilut puolet).
Oman asunnon hankin kai siksi, että halusin irrottautua täysin entisestä kumppanista ja näyttää sen myös itselle. Tyhmä syy. Toiseksi ajattelin, että kyllä nyt reiluna kolmekymppisenä pitää ottaa laina, että ehtii maksaa sen ennen eläkeikää pois. Ei kauhean hyvä syy sekään. Paras syy oli kai se, että jos jonkinlaisessa vuokra-asunnossa asuneena ja melkein joka vuosi johonkin muuttaneena, halusin asunnon, jossa voin ainakin suunnitella tekeväni hienoja remontteja ja tuntea hiukan pysyvyyttä... Vieläkään en tiedä mikä nyt olisi hyvä ratkaisu...
Autolainasta en viitsi edes mainita... :)
Joo tuota pysyvyyttä haaveilin minäkin kun tänne muutin. ja nyt on määräaikainen soppari onneksi. :) eli ei joudu lennosta lähteen. hope so! mutta siinä mielessä omistusasunto on ihana että sille voi nimenomaan näyttää pensseliä ja vaikka sisustusarkkariakin. kun paljon on kotona sen täytyy olla viihtyisä ja itsensänäköinen. tämä todella on. sorry en oo löytänyt pilkkua tästä rakkineesta. ja jossen löydä virtuaalinäppäimistöö niin myynnissä on pian tuliterä
N900. ;)
ja kyllä noi fiksuja syitä ovat mari! ainakin mun mielestä. :) fiksumpi kuin monien muiden:
- kun muutkin ostaa
- oon jo sen ikäinen
- sattui ni kiva eteen ja lainaa sai helposti.
mut kukin taplaa tyylillää! ;)
Lähetä kommentti