Vedin Lottorivin kehiin. Tai oikeestaan 6 riviä. Melkein meinas loppua asiakassuhde Veikkauksen kanssa ennen ku se ees alkoi. Meni 55 minuuttia ennen kuin sain.rekattuani itseni niiden nettipalveluun ja siirrettyä pelitilille rahaa. Hiphei hurraa tietoyhteiskunta, jonka pitäisi helpottaa ihmisen elämää. Vaan kun ei. ;)
Jahka sain luotua tunnukset, nettipalvelu kieltäytyi päästämästä mua niillä sisään enää. Ja en todellakaan unohtanut salasanaani, koska kaukaa viisaana tulostin ne paperille Veikkauksen vinkin mukaan. Sit vaihdettiin salasanat. No seuraava ei toiminut verkkopankki. Yhteys alhaalla. Taas meinasin luovuttaa. Ootin hetken, että yhteys nousi, ja onnistuin saamaan pelitilille rahat. Melkein tosin sain verkkopankkinikin matkan varrella lukkoon, koska tunnukset ei taaskaan ollut ajantasalla. No, nyt on 6 ruutua vetämässä ja ois parempi osua.
En ole vaivautunut lottoamaan noin 5 vuoteen, koska todennäköisyydet ei muka ole ollut mun puolella. Nyt on uusi tilanne tän sairauden myötä. Jos kerta kaatumalla saa itsensä melkein hengiltä ja kuuluu kroonistuneiden minimaaliseen ryhmään, niin miksei samantien lottoais?
Pääkin on edelleen kuin "pallo" ja silmät aivan saatanan kipeät. Ihan sama mitä tekee, niin aina on päälaen kalvot jumissa. Eikä sitä ainakaan helpota se, että joutuu stressaan ihan saatanasti jonku seitsemän miljoonan takia.
lauantai 30. tammikuuta 2010
Villi Veikkaus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Tsemiä lottoon! Ei ole omaa kuponkia joten pidän peukkuja sulle.
Muuten, tohon sivun yläreunan "esittelytekstiin": Sä kaaduit siellä T:n parkkiksella Joryn yhteydessä jo aiemmin, 29.2 oli TL-koulutus missä kaaduit toistamiseen lyhyen ajan sisään.
T.S62
jos voitan, tarjoon lounaan! ;) Ja tiedätkö, mä oon kovasti miettinyt, kumpi ois oikea kaatumisen vuosipäivä se 12.2 vai 29.2. Lääkäri veikkas tota jälkimmäistä, koska se oli niin paljon rankempi lento. Ilmahypystä suoraan puulattialle hartia ja niska eellä. Ihmettelen edelleen, että sain pään suojattua, koska se tilanne tuli niin pirun nopeesti. Luojalle kiitos reflekseistä.
Olitkos sä muuten siinä paikalla silloin? T oli ainakin. Muistan että sattui kyynärpäähän ni saatanasti ja sit hainki baaritiskiltä pussillisen jäitä. Mut ois pitänyt vissiin tunkea ne niskaan, eikä käteen. Mut kun ei sattunut... ;)
Muksaa lauantaita S62.
En ollut paikalla, vetelin sikeitä jo tuolloin. Kuulin vasta aamulla mitä oli käynyt enkä tajunnut miten pahasta jutusta on kyse, kuten ei kukaan muukaan. Aamullakin ihmeteltiin vielä sun kyynerpäätä.
Ei osunut voitto kohdalle jos Kotkaan meni? Lounas New Yorkissa ois kyllä kelvannut. Siis siinä kaupungissa. ;)
T.S62
Läheltä liippas. Ainakin oli 2 oikein. ;) Näin mä jotenkin muistelin, et sä olit jo kuukahtanut, ja vissiin ois munkin pitänyt olla. ;) No, täytyy myöntää että Michael Jackson -hyppy, jota siis esitin, oli varsin lennokasta hupia katselijoille. Ja hyvä puoli on se, että oireet ei alkanut heti, koska muuten ois sattunut todella paljon. Kyllä tää tästä viel iloks muuttuu jahka vaan jaksaa harjoitella et saa ton kävelyn kuntoon. se helpottais aika paljon elämää. ;)
Hahaa ja niin muuten ihmetteli lekurikin vain kättä. Onneks en antanut leikata ja kipsata sitä, koska niska ei ois kestänyt kuulemma kipsin painoa vaan ois mennyt entistä paskemmaks. Et jääräpäisyydestä on todistetusti hyötyä. ;)
Lähetä kommentti