Pelkkiä kysymysmerkkejä - Juttu vakuutuslääkäreistä

Luin tänään mielenkiintoisen kannanoton vakuutuslääkäreiden toimintaan Jari Jokisen blogista, lukekaa tekin:
http://agitatortilitt.blogspot.com/2010/01/vakuutuslaakarikeskustelusta-hsn.html

Mieleni täyttyi pelillä kysymysmerkeillä, tässä muutama:
- Vakuutuslääkärin erityispätevyyden myöntää Vakuutuslääkäriyhdistys ja Lääkäriliitto. Kyseessä on siis pelkkä yhdistystasoinen pätevyys, jonka käytännössä saa välittömästi aloitettuaan toimintansa vakuutusyhtiön lääkärinä. "Koulutus" järjestetään Vakuutuslääkäriyhdistyksen toimesta erillisinä seminaareina. Onko yhdistystasoinen pätevyys riittävä ja mitä lääkärin pitää käytännössä tehdä, että hän saa pätevyyden? Mitä nuo seminaarit sisältävät, kuinka paljon tunteja tähän koulutukseen kuuluu ja onko uskottavaa, että pätevyyden voi myöntää nuo em. toimijat, joiden suhde vakuutusyhtiöihin on varsin kimurantti.

- Valtaosa vakuutuslääkäreistä toimii sivutoimisina ja tämän lisäksi useimmilla heistä on potilasvastaanotto yksityisten lääkäriasemien tai julkisten sairaanhoitopiirien leivissä. Eikö ole eettisesti suht arveluttava tilanne, kun potilas marssii yksityisellä puolella tietämättään lääkärille, joka sattuu olemaan vakuutuslääkäri ja toimimaan vielä siinä vakuutusyhtiössä, joka sattuu olemaan potilaan vakuuttaja = tutkimusten ja mahdollisten tukien maksaja?!

- Miksi vakuutuslääkärin erityispätevyyttä ei mainita lääkärin nimen perässä missään? Eikö potilaalla olisi vähintäänkin kohtuus, jossei kerta oikeutta, tietää onko häntä hoitava lääkäri myös vakuutuslääkäri ja näin ollen tehdä valintansa, haluaako olla tämän potilas vai ei? Ja eikös tällaisissa tapauksissa olisi reilua, että lääkäri ei saisi toimia molemmissa asemissa yhtä aikaa vaan hänen pitäisi olla jomman kumman pestin suhteen jäävi?

- Olen kuullut tapauksista, joissa lääkäri on antanut erilaisen lausunnon saman potilaan tilasta, esimerkiksi työkyvyttömyydestä, riippuen siitä kummalle isännälle hän on työskennellyt. Miten näin voi olla? Eikö tämä ole härskiyden huippu muidenkin kuin itsekin vakuutusyhtiön keljuilun kohteeksi joutuneen mielestä?

- Miten on mahdollista, että potilasta hoitavan lääkärin ei tule ottaa kantaa mm. potilaan toimintakyvyn rajoitteisiin eikä mahdollisuuksiin palata työelämään, vaan tämän tekee vakuutuslääkäri papereiden perusteella. Eihän vakuutuslääkäri voi kirjoittaa potilaalle sairaslomaa tai muitakaan lausuntoja, koska hän ei edes tapaa potilasta, vaikka tämän paperit näkeekin. Hoitava lääkäri on ainoa, joka siis tutkii potilaan ja voi todentaa kliiniset löydökset omakätisesti, mutta hän ei silti voisi ottaa kantaa potilaan työ/toimintakykyasioihin? Vähintääkin mahdoton yhtälö.

- Miten voidaan vakavalla naamalla väittää, että vakuutuslääkäri ei tee potilasta koskevia päätöksiä vakuutuskiistoissa vaan on vain yksi osapuoli kollegiaalisessa päätösyhteisössä? Vakuutusyhtiöiden kielteiset päätökset ja niiden perustelut perustuvat käytännössä ja pääsääntöisesti _lääketieteellisiin perusteisiin_. On hyvin tyypillistä, että näissä perusteissa kiistetään hoitavan lääkärin diagnosoima vamma tai vamman yhteys onnettomuuteen, ja todetaan oireiden johtuvan "muusta sairaudesta". Kuitenkaan tätä muuta sairautta eivät vakuutuslääkärit pysty nimeämään, ja myös hoitavat lääkärit ovat tutkimuksilla todentaeet, ettei muita sairauksia ole. Outoa, eikö?

Sama suomeksi:
- Potilas saa retkahdusvamman jouduttuaan peräänajokolariin. Tämän seurauksena hän menettää työ/toimintakykynsä, saa kasan kipuja ja neurologisia oireita, jotka ilmenevät heti kolarin jälkeen. Julkisella puolella ja myöhemmin vaikkapa yksityisellä fysiatrilla ja vielä neurollakin diagnosoidaan S13.4. eli niskan retkahdusvamma ja sen vakava jälkitila sekä pitkäaikainen sairasloman ja kuntoutuksen tarve.

Muita sairauksia ei potilaalla ole, mikä selvitettiin röntgen- magneettiresonanssitutkimuksella ja kliinisin testein. Sen sijaan retkahdusvammaoireisto löytyy, ja ennen sitä potilas oli täysin terve ja työkykyinen. Potilas hakee korvauksia tutkimuksista ja kuntoutuksesta vakuutusyhtiöltään, joka hylkää potilaan korvaushakemukset, kuten myös kaikki valituselimet. Perusteluna on:
a) potilas on terve, koska kliinisiä löydöksiä ei ole (paitsi kasa oireita, jotka ei siis näy testeissä)
B) oireet eivät johdu kolarista vaan jostain muuta
C) jotain muuta ei voida osoittaa missään tutkimuksissa.
Mikä yhtälössä ei täsmää? Niin...

Siinäpä kysymerkkejä teille kerrakseen! Kommentoikaa aihetta Jarin blogissa, hän on näissä asioissa pitkän linjan expertti ja tekee hyvää työtä vakuutusongelmaisten parissa. Kiitos siitä, sitä arvostetaan laajasti. Tässä vielä linkki uudestaan:
http://agitatortilitt.blogspot.com/2010/01/vakuutuslaakarikeskustelusta-hsn.html