Huhhuijaa (Tahdonvoimaa)

Ystävä kävi tossa piipahtamassa tuomassa kokeellista tyyliä edustavan runokirjan ja suklaata lahjaksi. Istuttiin 15 minuuttia pöydän ääressä turisemassa ja nuppi on kuin Haminan kaupunki. En edes muista, mistä puhuttiin. Kävellessä tippuu iloisesti maan läpi ja huimaa sillain tavallisesti. Korvat menee lukkoon, kun hetkenkin on pystyasennossa. Ei vaan jaksa kannatella niskaa, kun ei ole päässyt treenaamaan. Että semmoista.

Ainoa hyvä puoli on, etteipähän ole sitä hirveetä hermokipua takaraivossa tai otsalla. Vaikka tiedän, että takapakkia tulee rytinällä kuukausikaupalla, niin se nyt maattava vaan, kunnes polla on siinä kunnossa, että uskaltaa taas harjoitella.

Tule joulu kultainen. Just tossa miehen kanssa naurettiin, että vaikka jäätäis tänään bussin alle, niin vois paskempi joulufiilis enää olla. Saatana, jos tästä jää tämä helvetillinen huimaus ja epävarmuus, niin sitten voi alkaa jo kattella hautapaikkaa. Niinkuin oon aiemmin kirjoitellut, niin ilman tasapainoa en pysty elämää. Voisin vaikka toisesta kädestäkin luopua, jos pystyisin liikkumaan normaalisti. Mutta huimaus invalidisoi ihan täysin, kun ei pysty lähteen mihinkään eikä keskittymään, kun kaikki energia menee siihen, että pysyy pystyssä.