Voimaa tulee (Fedja)

Täällä ollaan voimaantumassa ja tämänviikkoinen kummallisuus on takanapäin.

Tosi jumissa ollaan vieläkin, kun en ole venytellyt koko viikolla kunnolla. Ja eilen + tänään tuli riehuttua l. toimittua ja tehtyä vähän kotihommia enemmän kuin sallitun rajan.

Eilen pesin liinavaatteita taloyhtiön isolla koneella. Olivat odottaneet 4 vk. Sitten vielä mankeloin ne. Yhteensä toimitukseen meni 2h. Mankelointi on melkein vähempi rasitus kuin lakanoitten liitostelu. Ja ah minkä palkan siitä saa. Huippuylellistä, kun on sileät lakanat.

Illalla kaveri tuli vielä imuroimaan mun asunnon ja vähän kylään. Sitten vielä veli soitti seitsämän maissa, että lähdes nyt säestämään heitä, kun lähtevät laulamaan. Siinä vaiheessa tuli glups kurkkuun. Kunto huusi, että EI. Mutta, se oli ainoa tilaisuus ennen joulua ja houkutti niin kovasti, että päätin lähteä. Olin kyllä vähän pihalla siellä koko illan. Veljen kaveri tuli hakemaan. En olisi jaksanut puhua mitään. Onneksi alkuun sosialisoivat kaverini kanssa ja minä sain olla rauhassa. No, jossain välissä kuski halusi tietää mitä minä ja ystäväni touhutaan ja jouduin sitten minäkin vastausvuoroon. Siinä sitten pidin sitä normaalikeskustelua loppumatkan yllä, eikä kukaan huomannu varmasti, että se oli jokseenkin mekaanista puhumista. Perillä sitten helpoimmat säestykset annoin muille ja soitin itse muutaman vaikeimman, kun muut eivät niitä osanneet soittaa. Makoilin väliajat penkillä. Sain omat osuuteni soitettua, mutta yhteismusisointiin l. laulajan kuunteluun ei kyllä energiat piisannu ja ei oikein stemmojen tarkempaan tarkasteluun. Veljen kanssa pari laulua kyllä meni tosi nappiin. Säestys meni heti sekaisin, jos yritin ajatella nuotteja. Ajattelematta sormet toimivat jotenkuten. Olihan tuo ihan jees, mutta varmaan suuremmassa energiatilassa olisi varmaan saanut asiasta enemmn irti ja nauttinut. On vielä sellainen olo, että mitäkähän mää olen puhunut siellä, kun ei kertakaikkiaan jaksanut oikein ajatella ollenkaan mitä sanoo.

Tänään olen sitten vähän raivannu paikkoja ja oli pakko tehdä lanttu- ja porkkanasoseet, joiden päiväys oli menossa umpeen. Pyöräytin sitten joululaatikot. Eka kertaa elämässä! Saa nähdä miltä maistuu. Väliajat olen jumppaillut. Kohtsillään lähden pikku kävelylle ja sitten alan koisaamaan.

Kaiken kaikkiaan jumitusta lukuun ottamatta huomattavasti parempi olo. Ei ole sellainen olo, mikä tässä parin viikon ajan oli, että valuu kohti jotakin mustaa. Sain tuolta kinesiologisesta hoidosta potkua. Siellä testasimme lihastestauksella myös tarvitsenko vitamiinejä. En niiden testien perusteella tarvitse muuta kuin D-vitamiiniä aika isohkon määrän pari viikkoa. Parasta, että se kammotus, hirveä epätoivo, kääntyi taas lieväksi toivoksi.