Työttömyys ja eriarvoisuus kasvavat, luokkaerot suurenevat, mm. suurperheet, yksinhuoltajat ja sairaat elävät taloudellisessa ahdingossa, monet ovat kahden työn loukussa, julkisella puolella perusterveydenhuolto toimii nipin napin, mutta sitäkin on karsittu.
Psykkiseen työhön ja kuntoutukseen ei ole varoja, koulutuksen taso on laskenut kuin lehmänhäntä, uhkaavaan työvoimapulaan ei edes haluta löytää lääkettä, rasismi (niin rotu-, sukupuoli-, ikä ja ammatti yms.) rehottaa, tasa-arvo ei toteutu ruohonjuuritasolla, valtion ja kuntien laitoksissa istuu epäpätevät ihmiset hommissa, liki 3000 ihmistä elää vailla vakituista asuntoa jne. Tuollaiset 'Mikon' tapaukset ovat Suomessa arkea ja valitettavasti täysin hyväksyttäviä.
Tuossa oli vain muutama esimerkki siitä, miksi itse muutan mahdollisimman pian täältä pois ja haluan maksaa verorahani johonkin, mistä niille saa katetta.
Totuus on, että se osa väestöstä, jolla menee hyvin, pärjää erinomaisesti mutta ne joilla menee huonommin, tulevat ajautumaan yhä syvemmälle kuiluun tulevaisuudessa. Ja meidän maamme sallii tämän. Kun oma perse ei ole tulessa, kaikki on hyvin.
Tekstit
1 kommentti:
Mutta kysymys onkin: kenen vika on se, että niillä joilla ei ole tähän mennessäkään mennyt vahvasti, menee jatkossa vielä heikommin verrattuna hyvin pärjääviin?
Onko kyse siitä, että paremmat sortavat heikompiaan? Vai entä siitä että ihmiset eivät osaa sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja odottavat jonkun pelastavan heidät siitä?
Kenellä on vastuu siitä miten minulla menee?
Lähetä kommentti