Turinaa tukirangasta (Tahdonvoimaa)

Ihmisen selkä on nerokkaasti suunniteltu kokonaisuus

Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa.
Selän materiaali, luu, on elävää, kasvavaa ja itsensä korjaavaa kudosta. Mikä muu materiaali voisi ohjelmoidusti kasvaa säädettyyn pituuteen ja aina olla optimaalisen lujaa ja samalla mahdollisimman kevyttä?

Luu kestää vuosikymmeniä jatkuvaa stressiä ja vääntöä, joka itse asiassa vain lujittaa sitä. Luun rakenne elää ja muovautuu joka hetki ja sopeutuu täsmällisesti siihen kohdistuvaan rasitukseen.
Jos luu murtuu, korjaus tapahtuu automaattisesti ja murtumakohta on entistäkin lujempi. Luun sisällä toimii sen suojaa edellyttävä tuotantolaitos, joka valmistaa miljoonia verisoluja joka sekunti. Luu toimii myös joka hetki tärkeänä linkkinä elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainon säätelyssä, mikä muun muassa mahdollistaa sydämen lyömisen.

Pystykävely on kokonaisuus, joka edellyttää erikoisrakenteisen jalkaterän, nilkan, polven, lonkan, selkärangan, sen liittymisen kalloon, suorat kasvot ja tasapainoelimet. Kyseessä on palautumattoman monimutkainen kokonaisuus. Kaikki osat tarvitaan suunniteltuun toimintaan. Jos ensimmäisenä muutoksena vaikkapa mutaation ja valinnan tuloksena nelijalkaisen esi-isän selkärangan kiinnitys siirtyisi niskasta kallonpohjaan, eläin ei näkisi eteensä.

Jalkaterä rakentuu kolmen tukipisteen varaan, mikä on optimaalinen ratkaisu pystyssä pysymistä ajatellen. Eteneminen tapahtuu jalkaterässä kahden kolmion periaatteella. Nilkassa on päällekkäisillä nivelillä ratkaistu liikkuminen epätasaisessa maastossa niveliä optimaalisesti kuormittaen.

Nivelten ja luiden lukumäärä on optimoitu vähentämään murtumien syntymisen todennäköisyyttä. Nivelissä olevat rustot ja niiden automaattinen painevoitelujärjestelmä estävät luiden kulumisen. Vahvat ja oikein sijoitetut nivelsiteet varmistavat rakenteiden vakauden.

Polvi koostuu kuudesta palautumattoman monimutkaisesta rakenteesta, jotka mahdollistavat muun muassa seisomisen pitkiäkin aikoja. Polven sisällä on ristisiteet vakauden säilyttämiseksi. Nivelkierukat toimivat iskunvaimentimina säästäen rustoja.
Lonkat ja lantio on suunniteltu seisomista, kävelyä, juoksua ja vakaata tasapainoa ajatellen.

Selässä on kaaret sen vuoksi, että näin taataan sen lujuus. Kaarisilta on luja ratkaisu. Jos näin ei olisi, painonnostaja ei voisi tempaista 200 kiloa.
Selkänikamien koko pienenee kallonpohjaa lähestyttäessä, niiden koko on aina optimaalinen kannettavaan kuormaan nähden. Selkänikamien välillä on välilevyt liikkuvuuden mahdollistamiseksi ja iskunvaimentajina.

Nikamien takana on fasettinivelillä varustettu nikamakaari selkäydintä suojaamassa.
Välilevy on iskunvaimennin. Paras aine iskun vaimentamiseksi ja liikkuvuutta ajatellen on vesi, joka ei puristu kokoon. Jotta vesi pysyisi paikoillaan, se on geelitetty. Jotta geeli puolestaan ei pursuaisi ulos nikamien välistä, välit on tiivistetty maailman ensimmäisellä vyörengasrakenteella, joka kestää vääntöä joka suuntaan.

Ihmisen selkä kiinnittyy kallonpohjaan, ei niskaan, kuten simpanssilla. Tämä edellyttää, että ihmisellä on suorat kasvot, ei simpanssimaista hyppyrimäkeä, joka estäisi eteenpäin ja alas näkemisen.
Tasapainoelimen kaarikäytävät ovat ihmisellä pystykävelyyn suunnitellut ja erilaiset kuin simpansseilla.
Ihmisselkä on terveenä aivan ylivertainen rakenne.

Sillä voi harrastaa painonnostoa tai tehdä olympiatason voimisteluliikkeitä. Kaksijalkaisina voimme lisäksi vaikkapa tanssia jäällä tai pelata jalkapalloa. Tämäntapaisista suorituksista nelijalkaiset eivät voi edes haaveilla.

Jotta oletetulla evoluutiomekanismilla päästäisiin pystykävelyn palautumattoman monimutkaiseen kokonaisuuteen, tarvittaisiin miljoonia täsmämutaatioita. Evoluutioteoria olettaa, että ihmisellä ja simpanssilla on ollut yhteinen esi-isä 6 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen ja simpanssin DNA:n eroavaisuuden väitetään olevan 1 % luokkaa.

Tämä on DNA-koodin tasolla 30 miljoonan koodikirjaimen suuruinen ero. On helppo osoittaa, että 6 miljoonassa vuodessa voisi evoluutiomekanismilla kertyä korkeintaan 1 000 kappaletta tarvittavia täsmämutaatiota. Miljoonia kuitenkin tarvittaisiin pystykävelyn kokonaisuuteen.

Yhtä helppo on osoittaa, että kehittyvä prototyyppi ei pääsisi eroon samanaikaisesti sen perimään väistämättä kertyvistä miljoonista haitallisista mutaatioista, joita kaikkia valinta ei kykene poistamaan. Ne estäisivät sekä pystykävelyn kehittymisen että varmasti veisivät prototyypin sukupuuttoon geneettisestä virhekatastrofista johtuen.

Lienee ilmeistä, että älykäs suunnittelija on suunnitellut ihmisen selän, joka on osa pystykävelyn kokonaisuutta. Toki ihmisellä on selkävaivoja, mutta niitä on yhtälailla myös eläimillä. Me elämme rappeutuvassa maailmassa. Lääketieteessä tunnetaan jo yli 7 000 sattumanvaraisten mutaatioiden aiheuttamaa sairautta. Tämä kertoo kerran tapahtuneesta älykkäästä suunnittelusta ja vahvistaa sen jälkeen alkaneen DNA-koodin rappeutumisen tosiasian. Yhtä sattumanvaraista "hyödyllistä" mutaatiota kohden tulee miljoonia "neutraaleja" tai haitallisia, joista ei valinnan avulla päästä eroon.

Älykäs suunnittelija on suunnitellut täydellisen tuotteen, me voimme todeta vain, että tuote väistämättä rappeutuu ja sairaudet sukupuutto ovat kaikilla edessä tässä vihamielisen mutageenisessä ympäristössä, jossa nykyään elämme.

Pekka Reinikainen

Lääkäri