- Olet niin masentunut tuon sairautesi takia.
- Hanki apua, olet ahdistunut. - Olet varmaan tulossa hulluksi ja kuvittelet noi oireet. - Mene nyt nyt lääkäriin jne.
- Miten et pysty olemaan iloinen, muista että asiat voisi olla niin paljon huonomminkin.
- Et halua lähteä enää edes kavereiden kanssa istumaan iltaa. Olet masentunut.
- Miten et tee enää mitään hauskaa ja ota iloa irti pikkujutuista? Tuo on masennus.
- Miten on mahdollista, ettei sua kiinnosta vaihtaa tota vuosi sitten palanutta lamppua? Taidat olla masentunut.
- Miten et saa enää iloa samoista asioista kuin ennen? Olet varmasti masentunut!
Kysymys kuuluu:
Kuka ei olisi hieman masentunut tässä tilanteessa? Kyllähän sitä yritetään pitää kaikki mieli hilpeenä mutta on se aika helvetin vaikeeta välillä. Ja kuka sen kieltää, etteikö saisi olla välillä masentunut, kun olo on kaikista pahin? Tai luuleeko joku, ettei sitä muka itse tajua, kun elämä on täydessä kaaoksessa ja mikään ei ole enää itsesi käsissä/et pysty tekemään asialle mitään? Tai että ihan kuin masennus siitä häviäisi niin kauan, kun fyysiset oireet ei rauhoitu? Uskon että ketä tahansa hieman suruttaisi elää ilman tasapainoa ja kipujen kanssa
Mutta kaikille masennuspaskaa tyrkyttäville tiedoksi: niin kauan kun fyysinen kunto on tällainen, mielikään ei voi olla hirvittävän hilpeä. Eikös ole vähän pimeetä, että hyppis joka aamu riemusta, vaikka olo on kuin kuolleella?
Toki kun olo on parempi, fiiliskin on parempi. Normaaliin elämään kuuluu, että saa vituttaa ja rankasti, kun keho pettää ja olla paremmalla tuulella, kun on fyysisesti parempi olo. Masennus taas on ja pysyy, tapahtuipa fyysisessä olossa edistystä tai ei. Ja pikkuasioiden hoitamatta jättäminen ei ole kiinni siitä, etteikö niitä saisi tehtyä, vaan siitä, ettei huvita, koska tietää niiden seuraukset.
Ketä kiinnostaa hakea muste postista, jos vaihtoehtona on hakea se jäisellä autolla (jonka raappaaminen on täysi tuska tällä niskalla ja jossa istuminen pahentaa kaikki hermo-oireet) ja kävellä postissa niin, että pitelee seinistä kiinni, kun ei ole tasapainoa, vai se että päättää vaan olla tarvitsematta mustetta ja hoitaa asian muulla tavalla?
Tai jos hiusten kampaaminen aiheuttaa takaraivopäänsäryn viikoksi, niin tahtooko sitä tehdä 5 kertaa viikossa vai minimoida sen kahteen?
Selvennetään siis vielä:
Kyse on enemmänkin siitä, kuinka paljon haluaa aiheuttaa itselleen lisää pahaa oloa kuin siitä, ettei saa aikaiseksi.
Tekstit
11 kommenttia:
Tottakai saa olla masentunut! Kukapa ei olisi! Ei alakulo naista merelle vie ellei meri naista. :)
Mutta mitä jos alakulo on toipumisen esteenä myös? Kaikki vituttaa jos joutuisi olemaan yhtä kipeä kuin sinä, mutta alakulo onkin eri asia kuin alavire. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan? Saa kiristää, itkettää ja tehdä mieli maata vain sängyssä, mutta jos elämästä puuttuu ilo, ei toipumisestakaan tule mitään.
Mutta miten saada elämään iloa jos mikään ei pysy paikallaan kun yrittää seistä? Ratkaisepa se ja tee siitä pilleri - ei tarvitse työskennellä enää ikinä.
Ei kun nimenomaan sängyssä ei tee mieli maata. Mutta eipä ole paljon vaihtoehtojakaan. Jos menet liikaa, makaat taatusti sängyssä ja tuplaten pidempään.
jos elämästä puuttuu halu tai toivo, paraneminen ei edisty. Ilosta ei tämän sairauden yhteydessä edes kannata puhua. Toki kivaa pitää olla ja antaa mustan huumorin herskyä mutta ilo ei mahdu samaan muottiin tämän vamman kanssa kuin satunnaisesti.
Iloisessa asenteessa on se huono puoli, että kun sen päättää ottaa asenteekseen, pettyy vaan enemmän, kun laskukausi tulee kuitenkin.
Asioita ei kannata tässä tilassa asettaa millekään ilo-suru -asteikolle, vaan olennaista on elää neutraalisti, eikä miettiä liikaa asioita, koska ne ei siitä miettimällä parane. ottaa vaan päivän kerrallaan - turhia odottamatta mutta toivoaan menettämättä.
Ps. Ja masentuneisuus airautena on täysin eri asia kuin pitkittynyt alakulo.
Se hyvä puoli sossun taustasta on, että ainakin tietää asioista enemmän ja pystyy myös erittelemään omia fiiliksiään ns. ammattiosaamisen perusteella, vaikkei se koskaan täysin neutraalia ole.
Hyvin sanottu, etenkin tuo neutraali -osio!
Älä hukkaa toivoasi, joulu on ihmeiden aikaa - toivon ainakin että tällä kertaa se pitäisi paikkansa sinun kohdallasi!
Neutraaliuteen kuuluu myös se, ettei odota mitään one-night-wonderia. Sitä ei tule. Tämän kuntoutus on sisua ja kärsivällisyyttä vaativaa hommaa, missä voi vuosiakin.
Onko se muuten Dr Phil, joka leikkii anonyymia psykologia? Muistan tuon meri-sanonnan... ;)
C'est moi! Selvä pyy ja pyy selvä! ;)
Myös toi "ehkä ymmärrät" on niin tuttu sanonta, että tiesin heti... ;)
Mutta aattelin kattoa, millaiseen väittelyyn kykenet kanssani asiasta... ;)
Mullakin ois tarjolla niksautushoitoa mutta ihan erilaista! :D
kas kun ei kiksautus... ;)
Lähetä kommentti