Ei auta, kun huomenna soittaa vaan lekurille ja kysyä, että mitä ihmettä me nyt sitten tehdään. Ihan käsittämätöntä, että toi yläniska oli jo niin hyvänä pitkän aikaa ja nyt yhtäkkiä oireisto pamahti sinne. C6 tuntuu jo oikein varmalta, samoin autonominen hermosto on rauhoittumaan päin. Korvatkaan ei ole huutanut tänään. Mutta mikä ihme tota päätä nyt vaivaa? Voi että on kyllä kurjaa.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Ja taas ollaan kuilussa (Tahdonvoimaa)
Ei se auta, niin ei se auta. Siis piikki tai mikään. Heti, kun oon tänään ollut vähän enemmän pystyssä (siis puhutaan noin 1,5 tunnista), tehnyt treenejä ja yrittänyt noudattaa lekurin neuvoa, niin taas olla samassa tilanteessa. Oikea puoli on pettänyt, pää tippunut siis ja kasvot ja kaula puutuu. Kaipa tuolta yläniskasta on jotain pientä, mikä ei näy kuvissa, hajonnut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Miten Tahdonvoimaa jaoit tuon 1,5 tuntiä ylhäällä, eli mitä kaikkea teit sen aikana? Olitko koneella, teitkö jotain kotihommia harjotusten lisäksi? Pitäs alottaa niin pienestä tuo siedättäminen, ihan jostain viidestätoista minuutista, josta vaikka 5 minsaa lisäystä seuraavana päivänä, jos edellisen päivän jälkeen oireet ei merkittävästi pahentunu. 1,5 tuntia on pitkä aika olla ylhäällä, kun ajattelee että olet ollut edeltävät kaksi viikkoa vaakatasossa. Siedättää pitää niinkuin lekuri sanoi, mutta siinäkin täytyy muistaa rajat...
Lähetä kommentti