Runon pienen kirjoitin... (Musti)

Toiveikkaana avasin blogin tään, hieraisin silmiä, oikeinko nään. Tahdonvoimaa apua oli saanut hyvin, iloisia oomme, kiitos ja kumarrus fyssarille syvin.
On mukavampi tästä elämää eteen päin jatkaa, oisko mahdollista tehdä parin tunnin joulumatkaa.
Silti aikaista on sanoa juuta tai jaata, kuka jatkuvan hyvän olon voisi taata. Mutta ajatusleikkiä leikkikäämme Tahdonvoiman jouluna luonamme näämme. Kinkku uunissa paistuu, se niin makoisalta aina maistuu. Laatikot monet pöytään kannan, kohta saa syödä kun luvan annan. Höyryävä riisipuuro ja luumusoppaa, tähänkö sitten vatsa stoppaa. No eihän nyt vielä lopettaa sovi, pysyy kiinni viel vessan ovi. Hyvä kahvin tuoksu huoneen täyttää, tortut ja pullat niin hyviltä näyttää. Otan vielä suklaata vähän, voi glökikin maistuis hetkeen tähän. Nyt alkaa tuntua siltä kyllä, että numeroa liian pieni puku on yllä. Aukaisen vetskarin ja vyön jos vielä himpun verran syön...
Eipä muuta tällä kertaa, joulu on juhlista suurin, vailla vertaa...