Huomenna on vielä meidän uuden toimiston tuparitkin, enkä pääse niistäkään nauttimaan. Toisaalta, enhän ole pystynyt työskentelemään siellä yhtään päivääkään. Että sinänsä ihan oikeessa suhteessa asiat menee! ;)
Kyllä tää tästä taas nousuun kääntyy. Nyt täytyy vaan koittaa saada hermot rauhoittumaan ja lähteä sitten ihan uudelta pohjalta. Samahan se oli silloin viimeksikin... Vähänkin kun rasitti, niin keho heitti hirveet separit. Sitten menikin maatessa sängyn pohjalla päiväkausia. Onneksi oireisto on sillä tavalla tuttu, etten ylläty mistään. Toki jaksan ihmetellä ihmiskehon monimuotoisuutta! Toki sitä miettii myös, että selviääköhän sitä enää toisesta samanlaisesta tällistä normaalielämään?
Toisaalta, onhan tämä mahdollisuus saada kuntoon paikkoja, jotka on ollut vituillaan 5 vuotta. ;) Siksi toi oikea puoli reagoikin niin voimakkaasti nyt kaikkeen. Ei ollut fyssari väärässä, kun se sanoi silloin ekalla käyntikerralla, että sun kanssa ei sitten passaa pitää kiirettä kuntoutuksessa, ettei keho separoi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti