Mutta aina yhtä veemäistä se on katsoa ulos tosta samasta aukosta ja todeta, että onpa ihana ilma ja samaan hengen vetoon myöntää, että enhän mä siitä ilmasta pysty kuitenkaan nauttimaan. Lehtien väri ja määrä vaan puissa muuttuu. Muuten tilanne on sama. Neljän seinän sisällä, hirvee vitutus siitä, ettei elämän pitänyt ihan näin mennä. Mutta silti toiveikkeena katse kohti tulevaisuutta!
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
Taas yksi tälläinen päivä
Pelottavaa katsoa ikkunasta ulos, kun huomaat, että ilma on kuin aikaisemminkin keväällä, kun makasin tässä samassa asennossa. Silloin tosin huomattavasti huonommassa kunnossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti