Naurattaa, kun kerrankin mennessäni sinne kylään, sillä oli sukkahousut sidottu pään ympäri leuan alta, koska se oli ihan VARMA, että leuka jää muuten matkalle. Koomista! Ehkä mäkin pistän jonkun tukiteipin (tai ne sukkahousut)tohon kainaloiden alle? ;)
Kun valittelin fyssarille tätä kahden rangan syndroomaan (hienoja nimiä pitää keksiä aina) hän neuvoi, unohtamaan sen tunteen. 'Se on vain tuntemus ja sen poisoppiminen on todella hidasta mutta täysin mahdollista'. Just...
Ja ei kai se pelkkä tuntemuskaan ole, koska niinhän rangassa todella tapahtuu, kun se yksi nikamanivelside joustaa ja muuttaa samalla asentotuntemusta ja aivojen kokemusta siitä, missä asennossa on. Mutta jos se nyt asettuis ees johonkin, niin siihen voisi tottua mutta nyt kun asento muuttuu joka päivä ligamentin vahvistuessa, niin vaikea tottua mihinkään.
Jesh, huomenna lekurille! Pyydän sitä puuduttaan mun pään, että saa ton hedarin kuriin ja pääsee taas treenaan! Ei ole aikaa/halua nyt maata vaan.
Ps. Fedja, mäkin muutin sisämaahan Lahteen porukoille, kun oli synkimmät hetket. Monesti kyllä funtsin kanssa tota Tammerkoskea ja sen imutehoa.
En mä siitä nytkään hirveesti ohi halua kulkea. Onneksi ei tarvikaan, kun asun toisella puolella, Eastissä, ja kaikki, mitä tartten, on aika lähellä. Kauhistus, ja talvea ootankin vasta pelon sekaisin tuntein.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti