Oirekuva - koko kirjoineen!

Joo, en maksa mitään OMT:lle, eikä se kyllä kehtaa lähettää laskuakaan.

Mä kaaduin ekan kerran helmikuun 1. päivä ja maaliskuun alussa toisen kerran. Mutta vamma tuli kyllä siitä helmikuisesta kaatumisesta, se on selvä. Maaliskuun kaatumisessa murtui vain käsi ja varmasti repesi juuri muotoutumassa olevat kudokset uudelleen...

Oireet pamahti päälle vasta maaliskuun lopussa. Olin puhumassa yhdessä opiskelijatapahtumassa ja ihmettelin, kun meinasni pyörtyä sinne lamppujen loisteeseen. Sitten seuraavana päivänä en saanutkaan enää päätäni käännettyä. Silloin menin heti fysiatrille, koska alkoi myös tulla yläniskaperäistä huimausta. Sellaista keinuttavaa,jota on ollut jännitysniska yhteydessä ja joka tuntuu, kun kävelee.

Toukokuussa
Toukokuussa aloitettiin hoito ja silloin alkoi sitten kaikki "oikeat" oireet. Ei ensin tuli tämä epävarmuus (liikkuminen kuin hidastetussa filmissä, tippui wc-pöntöstä läpi, ei pystynyt tekemään mitään). Päänsärky, näkö- ja kuuloherkkyys, syömättömyys, jatkua vessassa raavaaminen jne. Mutta ne meni ohi toukokuussa, kun CST aloitettiin. Samoin aloitin välittömästi vesikävelyn 10 min/pvä.

Kesäkuu
Kesäkuussa epävarmuus muuttui niin, että alkoi vain upottaa. Aina kun kävelin, tipuin maan läpi. Sisukkaasti jatkoin sitä. Samoin kaadutti taaksepäin, mikä kuulemma johtuu siitä C6:n muuttuneesta asennosta. Sitä en edelleenkin mutta nyt se kestää vähäsen. Nämä kaksi kuukautta makasin pääasiassa porukoitten lattialla, kun fyssari oli niin ohjeistanut. "Anna hermojen levätä".

Heinä
Heinäkuussa pääsin sitten jaloilleni ja olo oli enemmän ja vähämmän outo. Oli juuri tuota upotusta, jalkojen lähtemistä alta, tuntui, että selkä tippuu matkalle, oikea ja vasen puoli ei toiminut yhteen, kroppa ei vaan toiminut yks yhteen pään kanssa jne. Kutsuin sitä Bambi-vaiheeksi. Yhtä holtiton olo...

Elo
Elokuussa pääsin ekan kerran ulos himasta. Lähdin vaan väkisin käveleen, mikä helpotti kummasti. Ensin 10 metriä, siitä sitten pidentäen 500 metriin ja kilometriin. Outo olo oli koko ajan mutta menin vaan, kun oli käsketty. Elokuussa, kun aloin istua koneella, totesin, että mulla ei ole rankaa pitämään itseäi istuallaan. Huojuin ja heiluin ja vapisin koko putken mitalta. Istuin siis 5 minuuttia koneella, söin mahd. pian jne.

Syyskuu
Syyskuussa alkoi sitten vihdoin olla niitä ns. normaalihetkiäkin ja pystyin jo istumaan n. 5 tuntia päiväss ja kävelemään kilsan rauhallisia lenkkejä. Sitten aloitin työt 1-2 tuntia päivässä ja siinä meni paikat täysin jumiin. Aina joku osa on jumissa tälläkin hetkellä. Kävelyongelma alkoi uudelleen: Lähinnä ongelmana oli just se, että jalat menee maasta läpi, kun kävelee ja kun teki hommia koneella, oli ihan jumissa.

Lokakuu
Nyt syys-lokakuussa suunta on ollut selkeästi ylöspäin. Joustaminen tuntuu tuossa c6:ssa ja samoin C0-C3 on totaalisen jumissa. Mulla kun se jumitus tulee tuolta takaa, mistä menee hermot korviin/takaraivoon (scalenukset/sternot jne.) sekä solisluiden kohdalta. Kaikki paikat jumitus on käynyt läpi ja tulee käymään. Niin oli viimeksikin! Mutta sitkeästi olen vaan jatkanut mobilisointia ja liikuntaa ja todennut, että vittu, on sen joskus annettava periksi. Päänsäryt tuli takas, kun olen istunut koneella ja ollut aktiivinen ja kävelyt olen vaihtanut takaisin vesiliikuntaan. Ei kestä astua kovalla maalla, kun pää räjähtää. Ihan sama, mitkä kengät on. Kyllä se siitä taas helpottuukin, kun käy fyssarilla ja tulee sitä tukea lihasten muodossa. Mutta toistaiseksi teen tosiaan 4 tuntia hommia max milloin kaulurin milloin rintarankateipin kanssa ja siinä välissä käyn altaalla ja liikun aina puoli tuntia.