Päivä kerrallaan

Hupsista keikkaa! Niin män taas lauantai. Kauhukseni totesin, että 7 kk on kohta puolessa välissä ja tilanne on laskusuuntainen. Sen 3 viikon työssäolojakson jälkeen yläniska veti separit ja en oikein tiedä, mitä sille pitäis tehdä. Hermosto sinänsä on paljon parempi levättyäni 3 päivää ja muutenkin.

C0 on vituillaan taas, koska se puuduttaa päälaen, ohimon ja takaraivon oikeesta puolelta. Pää kyllä taipuu hienosti sivuttain ja eteenpäinkin mutta jotain tossa ihan ylhäällä rysähti. Täytyy taas vetää ens viikkoa petissä ja altaalla ja katsoa sitten uudelleen, kun fyssari tulee töihin. Koukistajia pystyy nyt jo tekeen, kun paineet päässä läks meneen tehostetulla Panadol- ja Klotriphyl -kuurilla.

Tosin edelleen joku yläniskassa oikeella niksahtaa, kun tekee koukistajia tai kääntää päätä. Outoa. Samoin hampaat tulee kipeeksi, eli kyllä siellä vaan jotain on ketuillaan.

Ihmettelenpä vaan, miten se nivel yhtäkkiä ois lyöstynyt tai ligamentti räsähtänyt, kun ei niiden nyt pitäis rasituksesta hajota. Päin vastoin, vahvistua vaan!

Tai sit tää on taas näitä sarjassamme outoja juttuja: ehkäpä rikkinäisten C2:n ja C3:n tai C6:n tuntemus välittyy ytimessä ylöspäin ja todellisuudessa aistimus tuleekin ihan jostain muualta, kuin yläniskalta.

Aivan vitun sama, kun elämä on helvettiä joka tapauksessa, oli syy mikä vaan nikama. Vuoden-kaksi katson tätä showta ja jossen silloin ole terve, niin sitten alan vakavasti miettiä, onko mitään järkeä elää kärsien päivästä toiseen. Tiedän itsekin jo vastauksen tohon. Ei tietenkään ole.