Ohhohhoijaa.... :=>

Ruokavalio pitäisi olla gluteeniton, maidoton ja sokeriton + vähähiilihydraattinen, että suolisto toimisi ja nyt humpsahti kokonainen Salmiakki-maitosuklaalevy ja kahvila Nisperossa oli unelmatorttua, jonka sorruin ostamaan. Hupskeikkaa. No, vastapainoksi hörpin nyt kamomillateetä.

Kävin Kinesiologisessa hoidossa. Menin hoidattamaan tätä kiristystä, mutta lihastestauksella tulikin kaikkea muuta hoidettavaa. Kiristykset ovat kovat ja kävely tuskaa, kun lonkka ei oikein kestä astumista, mutta kokonaisolotila parani. Olen joskus ennenkin huomannut hoidon jälkeen, että henkinen olotila on todella hyvä, vaikka lähes kaikki oireet ovat vielä jäljellä. Tänään tehtiin niskalihasten tasapainotusta ja aivojen uudelleen ohjelmointia. Elämä on yksinkertaista. Lapsi imee itseensä ympäristöstä kaiken kuin sieni. Luo itselleen ajatusmallit alle 5 v. Sitten tulet aikuiseksi, etkä tajua, että toistat lapsena luomiasi ajatusmalleja vuodesta toiseen. Ja sitten vielä kaiken lisäksi saa sitä kohtelua ympäristöstä mitä odottaa tai pelkää saavansa. Ensin sitä tulee tietoiseksi ajatusmalleista ja seuraavaksi haluaa yrittää muuttaa reagointitapaansa ja omaksumiaan ajattelumallejaan. Tuo viimeinen asia tuntuu olevan hitainta: Esim. Uskoa olevansa kaikin tavoin ihan hyvä tyyppi, jos on enimmäkseen saanut lapsena kaltoin kohtelua ja tulkinnut sen itsestään johtuvaksi. Minulla tämä vammautuminen on johtanut siihen, että lopulta lähin selvittämään tuota psyykkistä pöytää, kun mistään ei tuntunut oikein löytyvän apua oireisiin ja eläminen fyysisten oireiden kanssa oli sietämätöntä. Ajattelin, että jos minun psyyke tai traumat pitää kehoa sellaisessa tilassa, ettei se lähde paranemaan. No, en tiedä miten asia on edelleenkään, mutta jotenkin selkeämmin erottaa nyt fyysiset oireet ja mihin niissä tarvitsen apua ja sen mitkä johtuu psyykestä. Niin ja sitten tässä vammassahan ne kaikki menevät iloisesti sekaisin, että yrittää siinä selvittää mikä johtuu mistäkin :>...